Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen sairausvakuutuslain muuttamisesta. Esitys sisältää säännökset suuhygienistin suoravastaanoton korvattavuudesta. Samalla on tarkoitus nostaa suun terveydenhuollon korvauksia. Valitettavasti ilo korvausten korotuksesta peittyy hämmennykseen sekavasta terminologiasta ja ristiriitaisista säännöksistä.
Suurin hämmennys koskee lakiesitykseen kirjattua suuhygienistin ilman hammaslääkärin lähetettä tekemästä tutkimuksesta maksettavaa korvausta. Säännös on ristiriidassa ammattihenkilölain 22 §:n kanssa. Siinä hammaslääkärille on annettu yksinoikeus päättää hammaslääketieteellisestä tutkimuksesta. On hyvin erikoista, että sairausvakuutuslain korvaussäännöksillä säädetään korvattavaksi jotakin, joka ei ole ammattihenkilölain mukaan sallittua.
Termejä käytetään lain perusteluissa sekavasti. Sairausvakuutuksesta korvattaisiin esityksen mukaan suuhygienistin tekemä terveystarkastus, joka ei sisällä diagnoosia. Lisäksi korvattavaksi esitetään suuhygienistin tutkimus, joka ei sekään sisällä diagnoosia. Mikä näiden ero on? Vaikuttaa siltä, että on kehitetty uusi tutkimuksen muoto, joka ei sisällä diagnoosia. Tällaista ei kuitenkaan ole olemassa. Tutkimus ja diagnoosi ovat eri asioita, mutta molemmista päättää yksiselitteisesti hammaslääkäri.
Perustelutekstissä katsotaan lakimuutoksen tukevan työnjakoa. Perustelu on kuitenkin erikoinen: ”Esitetyn muutoksen tavoitteena olisi muun muassa edistää suuhygienistien ja hammaslääkärien välistä tarkoituksenmukaista työnjakoa, kun työnjakotilanteet eivät enää olisi valtaosin yksistään hammaslääkärin päätettävissä.” Työtä siis siirretään pois sellaiselta ammattihenkilöltä, joka lain mukaan päättää potilaan tutkimuksesta, taudinmäärityksestä ja hoidosta. Mitä muuta työnjako sitten tarkoittaa, ja miten se ilman näitä valtuuksia toteutuu, jää epäselväksi.
Hallituksen esityksessä todetaan, että muutokset tukisivat suuhygienistien pienyrittäjyyttä. On ilahduttavaa, että terveydenhuollon pienyrittäjyys on nyt löytänyt tiensä valtiovallan mielenkiinnon kohteeksi. Tätä ennen valtiovallan toimenpiteet ovat olleet kaikkea muuta. Kanta-liittyminen koitui vastaanotoille kalliiksi. Samoin e-resepti, jossa vähän reseptejä kirjoittaville hammaslääkäreille yhden reseptin kustannus on melkoinen. Viimeisenä niittinä hiljattain säädetty valvontalaki, joka moninkertaisti nimenomaan pienyrittäjien hallinnollisen taakan. Pienyrittäjyyden tukemisessa terveydenhuollon alalla on vielä kosolti työtä tehtävänä.
Heikki Kuusela
Hammaslääkäriliiton lakimies