Julkisen talouden sopeutusten hammas on puraisemassa kipeästi täydennyskoulutukseen, jos pääministeri Orpon hallituksen esitys toteutuu. Esityksessä lait koulutuksen korvaamisesta ja taloudellisesti tuetusta ammatillisen osaamisen kehittämisestä kumottaisiin vuoden 2026 alusta.
Nyt lakkautettaviksi aiottujen lakien arvokas tarkoitus on ollut työntekijöiden palkkakustannuksia korvaamalla parantaa julkisen työnantajan mahdollisuutta tarjota työntekijöilleen täydennyskoulutusta ja siten edistää ammatillista osaamista. Juhannusta edeltävällä viikolla kuitenkin asetettiin työ- ja elinkeinoministeriössä työryhmä valmistelemaan koulutuskorvauslakien kumoamista valtion menojen säästämiseksi.
Kovalla hopulla lakkautuksia pohdittiinkin, sillä hallituksen esityksen muotoon puettu mietintö lakkautuksista valmistui peräti vain reilut kymmenen arkipäivää koko työryhmän asettamisen jälkeen. Tässä kiidossa ei valmisteleva työryhmä ehättänyt saavuttaa edes sisäistä yksimielisyyttä ennen kuin esitys niin työnantajapuolen KT:n kuin palkansaajakeskusjärjestöjen eriävillä näkemyksillä evästettynä livautettiin kuin varkain lausuntokierrokselle keskelle kuuminta kesälomaa.
Koulutuskorvaus on ollut merkittävä tuki henkilöstön ammatillisen osaamisen kehittämisessä erityisesti hyvinvointialueilla ja kunnissa. Niille korvauksen lakkauttaminen onkin tuskan paikka, kun tarve korvauksille olisi pikemminkin huutavassa kasvussa. Pelkästään hyvinvointialueille maksettava koulutuskorvaus on nousemassa vuoden 2024 reilusta neljästä miljoonasta eurosta lähes seitsemään miljoonaan euroon vuonna 2025. Tämä kuvaa paitsi hyvinvointialueiden tiukkaa taloustilannetta, myös niiden vastuunkantoa. Esimerkiksi sote-järjestämislaissa ja sitä edelleen tarkentavassa asetuksessa säädetään hyvinvointialueiden velvollisuudesta seurata ja huolehtia sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön täydennyskoulutusvelvollisuudesta ja jatkuvasta ammatillisesta kehittymisestä.
Hammaslääkäriliitossa teemme jatkuvasti vaikuttamistyötä myös lausuntojen kautta. Myös koulutuskorvauksen lakkauttamisesta lausuimme ja ilmaisimme yksiselitteisesti, ettemme kannata hallituksen esitystä. Lisäksi korostimme, että koulutuskorvauksen poistaminen edelleen heikentäisi hammaslääkärien mahdollisuutta täydennyskouluttautumiseen, jossa jo nyt on toivomisen varaa. Liiton tänä vuonna toteuttaman työmarkkinatutkimuksen mukaan terveyskeskushammaslääkärit ovat kuluneen 12 kuukauden aikana osallistuneet päätoimessaan täydennyskoulutukseen kuutena päivänä, kun hammaslääkärijärjestöjen suosituksen mukaan koulutukseen tulisi osallistua vähintään 8–10 päivää tai 50 tuntia vuodessa. Lisäksi terveyskeskushammaslääkäreistä yli puolet koki saaneensa liian vähän täydennyskoulutusta kuluneen 12 kuukauden aikana.
Paitsi työntekijöiden ammatillisen osaamisen kannalta, täydennyskoulutus on välttämätöntä myös työkyvyn ja -hyvinvoinnin vuoksi. Koulutuskorvauksen lakkauttaminen olisi kivulias puraisu, ja vaarallinen myös hoidon tehokkuuden, laadun ja erityisesti potilasturvallisuuden kannalta.
Aija Hietala-Lenkkeri
Hammaslääkäriliiton asiantuntijahammaslääkäri