Oftalmologiassa robotiikkaa on menestyksellisesti käytetty silmän sisäisten rakenteiden vaurioiden korjaukseen (MIT Technology Review 2017; January 19). Oxfordin yliopiston professori Robert MacLaren vei em. uutisraportin mukaan pienenpienen robottikäsivarren korjaamaan irronneen retinan 70-vuotiaan papin silmässä. Pienestä viillosta robotti pystyi korjaamaan sadasosamillin ohuisen kalvon, ja pappi poloinen sai näkönsä takaisin!
Tämä tapaus oli lajissaan ensimmäinen, jossa robotiikkaa kyettiin hyödyntämään silmän sisällä. Uutisen mukaan tämän jälkeen jo viisi muuta silmäpotilasta on hoidettu ko. robotilla. Yhdessä tapauksessa robotti vei silmään geenimanipuloidun viruksen, jolla pyritään estämään degeneratiivisen silmäsairauden paheneminen. Ensimmäisen kerran kirurgi pystyy nyt manipuloimaan myös silmän sisäisiä verisuonia tavalla, johon ihmiskäden tarkkuus ei riitä.
Laajemmassa mittakaavassa robottien käyttö leikkaussaleissa on ollut jo kymmenisen vuotta normaalia toimintaa. Ensimmäinen ja kuuluisin Da Vinci -robotti auttaa kirurgeja meidänkin maassamme monissa leikkauksissa. Urologiassa robotin käyttö on vakiintunut mm. eturauhassyövän hoidossa, mutta myös gynekologeille ja thorax-kirurgeille robottiavusteinen leikkaus on jo päivittäistä rutiinia.
Em. uutista vielä siteeraten, maailmassa on tehty jo yli 3 miljoonaa robottikirurgista toimenpidettä. Ennusteen mukaan leikkausrobottien markkinat ylittävät 17 miljardia dollaria vuoteen 2020 mennessä. Tähän saakka ongelmana on kuitenkin ollut robottien suuri koko, esimerkiksi Da Vinci on lähes elefantin-kokoinen laite.
Nyt silmäkirurgiaan kehitetty robotti on pieni, ja sellaisen valmistaminen on siten hyvin haasteellista. Mm. robottikäsivarren kaapelien tulee olla hiusta ohuempia. Yhden tällaisen laitteen hinta on noin miljoona dollaria. Mutta kehityksen myötä hinta varmasti halpenee.
Hammaslääketieteessä robottiavusteisilla toimenpiteillä luulisin olevan edessään suuri tulevaisuus. Ajatellaanpa hampaan paikkaus- tai juurihoitotoimenpiteitä hankalasti tavoitettavissa kohdissa suuta. Tarkkaakin tarkempi suukirurgia ja vaikeasti depuroitavat kohdat hampaistossa tulevat myös väistämättä mieleen.
PubMed-haulla ”dentistry”, ”oral surgery”, ”robot”, ”robotics” löytyi 27 osumaa tietokannoista, joista suurin osa on kuitenkin epärelevantteja. Suu- ja leukakirurgiassa robotteja on käytetty mm. halkiokirurgiassa (Khan ym. J Plast Reconstr Aesthet Surg 2016; 69: 97), uniapneakirurgiassa (Lin ym. Laryngoscope 2015; 125: 1013) sekä kokeellisessa implanttikirurgiassa (Sun ym. Int J Comput Assist Radiol Surg 2011; 6: 627). Mutta kuten nämä esimerkit osoittavat, robotiikka ei vielä ole saanut jalansijaa hammashoidossa.
Vaikka tulevaisuuden ennustaminen on yleensä tuomittu epäonnistumaan, rohkenen silti väittää, että on vain ajan kysymys, milloin hampaitakin paikkaa robotti, tai ainakin toimenpiteet tehdään robottiavusteisesti.