Profylaktista mikrobilääkehoitoa käytetään vastaanotoilla edelleen pikemmin liian herkästi, sanoo EL, suun mikrobiologian erikoishammaslääkäri ja mikrobilääkehoitoa käsittelevän Käypä hoito -suositustyöryhmän puheenjohtaja Hannamari Välimaa.
Profylaksian laajentaminen muun muassa sepelvaltimotautipotilaisiin tuli esiin tuoreessa suomalaistutkimuksessa, joka viittaa suuperäisten bakteerien rooliin sydäninfarktin synnyssä. Tutkimus korostaa suunterveyden merkitystä kokonaisterveydelle.
Tutkimusta johtanut Tampereen yliopiston oikeuslääketieteen emeritusprofessori Pekka Karhunen toteaa Hammaslääkärilehden verkkosivulla julkaistussa haastattelussa, että vaikka yksi tutkimus ei muuta hoitokäytäntöjä, se korostaa hammaslääkärien roolia antibioottiprofylaksia vaativien riskipotilaiden tunnistamisessa.
Tutkimustulosten takia Karhunen tarkentaisi bakteereja vereen tuottavien suun toimenpiteiden yhteydessä antibiootista hyötyvää kohderyhmää niin, että riskipotilaita ovat sepelvaltimotautia sairastavat ja ne, joilla on ollut aivohalvauksia.
Välimaa ei tekisi tulosten pohjalta näin pitkälle käytäntöön meneviä päätelmiä. Hän muistuttaa, että profylaksin käyttöaiheita on kavennettu jatkuvasti näytön huvetessa, ja myös riskiryhmien määrittelyä on tarkasteltu uudelleen.
– Joidenkin hoitotoimenpiteiden yhteydessä mikrobilääkeprofylaksia on ilman muuta käytettävä, esimerkiksi kun potilaalla on akuutti infektio ja potilas kuuluu riskiryhmään. Sepelvaltimotautipotilaat eivät nykykäsityksen mukaan lukeudu riskipotilaisiin, Välimaa toteaa.
Riskipotilaat on esitetty hammasperäisiä äkillisiä infektioita ja mikrobilääkehoitoa käsittelevän Käypä hoito -suosituksen taulukossa. Välimaan mukaan taulukkoa voi käyttää soveltuvin osin apuna myös ei-akuuteissa tilanteissa.
– Taulukossa on pyritty kuvaamaan potilaat, joiden kohdalla hammaslääkärin on oltava hereillä.
Välimaa muistuttaa, että on olennaisempaa hillitä toistuvaa bakteremiaa, erityisesti ientulehdusta ehkäisemällä ja hoitamalla, kuin ehkäistä yhden toimenpiteen aiheuttamaa lyhytkestoista bakteremiaa mikrobilääkkeellä toimenpiteissä, joiden aiheuttama bakteremia on matala-asteinen. Suuren infektioriskin potilailla profylaksia tulee käyttää muita herkemmin.
– Myös potilaat tiedostavat turhien mikrobilääkkeiden välttämisen tarpeen yhä paremmin. Tämä näkyy muuallakin kuin hammaslääketieteessä.
Entä jos potilas suorastaan pyytää antibioottia hammastoimenpiteen takia? Silloin hammaslääkärin pitää selittää asia potilaalle, Välimaa vastaa. Potilaalle voi kertoa, miten asiat vertautuvat. Hyvä esimerkki on se, että juurihoidon laukaisema bakteerikuorma vastaa päivittäisen omahoidon liikkeelle lähettämää kuormaa.
– Mikrobilääkeprofylaksin käytön päätös tehdään potilaan taustatietojen ja kliinisen tilanteen perusteella.
Aihetta käsittelevän Käypä hoito -suosituksen päivitys valmistuu syksyn aikana.