Uutiset

TiedeuutinenPoskiontelotulehduksen syy on yllättävän usein suussa

8.10.2021Annika Nissinen

Hammasperäinen syy saattaa olla taustalla 15 %:ssa poskiontelotulehduksista, erityisryhmien osalta jopa 40 %:ssa, kertoo Duodecim-lehdessä julkaistu katsausartikkeli. Poskiontelotulehduksen diagnoosi voi viivästyä, jos hammasperäisiä syitä ei muisteta epäillä. Hammasperäisessä poskiontelotulehduksessa potilas tulisi saada tulehduspesäkkeen hoitoon mielellään viikon kuluessa.

Hammasperäisten poskiontelotulehdusten yleisimmät syyt ovat hampaan juurikanavan infektio, apikaalinen parodontiitti ja pitkälle edennyt parodontiitti tai peri-implantiitti, jotka aiheuttavat poskiontelon limakalvojen paksuuntumista. Poskiontelotulehduksen syynä voi olla myös tavallisimmin poskihampaiden alueella esiintyvä suu-poskiontelofisteli. Samalla tutkijat muistuttavat, että hammasimplantti voi myös ulottua poskiontelon puolelle aiheuttamatta lainkaan tulehdusriskiä.

Hammasperäisten poskiontelotulehdusten oireet voivat vaihdella toispuoleisesta märkäisestä eritteestä pahaan makuun tai hammassärkyyn. Kaikkia hammasperäisen poskiontelotulehduksen syitä voi olla haastavaa löytää tavallisessa hammastarkastuksessa. Hammasperäisyys voi olla taustalla, jos oireet ovat vahvasti toispuoleisia tai jos mikrobilääkekuuri ei tehoa. Diagnostiikan haasteena on myös se, että poskiontelo-oireiden taustalla oleva hammastoimenpide on voitu tehdä useita vuosia aiemmin.

– Diagnostiikan yksi haaste on se, että hampaat ovat usein täysin oireettomat, jolloin sen enempää potilas, lääkäri kuin hammaslääkärikään ei osaa yhdistää pitkäaikaisiakaan oireita hampaistoon. Usein epäily syntyy vasta, kun toistuvat antibioottikuurit tepsivät huonosti poskiontelo-ongelmiin, ja potilas kokee oireilua hampaistossa, tiivistää professori Leo Tjäderhane Helsingin yliopistosta.

Lähtökohtaisesti tutkijat suosittelevat, että poskiontelotulehdusta epäiltäessä on aina tutkittava myös suu ja hampaat sekä otettava viljelynäyte eritteestä. Oikea diagnoosin löytyminen voikin vaatia korva-, nenä- ja kurkkutautialan tutkimuksen, hammastarkastuksen, mikrobiologisen ja kuvantamistutkimuksen.

– Lääkäri-hammaslääkäriyhteistyön suurin este lienee se, ettei hammasperäistä tulehdusta osata epäillä. Kun epäilys herää, yhteistyö toimii usein varsin hyvin, etenkin jos tarjolla
on edistyneempiä kuvantamismenetelmiä.

Poskiontelojen tietokonetomografia- (TT) tai kartiokeilatomografiatutkimus (KKTT) soveltuvat paremmin hammasperäisten poskiontelotulehdusten diagnosointiin kuin kaksiulotteiset
kuvat.

– Perinteisissä kaksiulotteisissa pantomo- ja apikaaliröntgenkuvissa poskiontelon limakalvomuutokset voivat erottua kovin huonosti.

Suun bakteeri oli tyypillinen löydös etenkin toispuoleisessa poskiontelotulehduksessa. Tulehduksista löytyy usein monia bakteereja; erityisesti Peptostreptococcus- ja Prevotella-lajien sekä Fusobacterium nucleatumin ja aerobisen Streptococcus anginosus -bakteerien kasvu poskionteloeritteessä näytti viittaavan tulehduksen hammasperäisyyteen.

Tärkein hoito on löydetyn tulehduspesäkkeen hoito mahdollisimman pian. Tutkimusten mukaan juurihoito on tehokas hoitomuoto, kun taas pelkkä mikrobilääkehoito auttaa vain 10 %:lla potilaista. Hammashoidon lisäksi tarvitaan kuitenkin yleensä suhteellisen pitkä (3–4 viikkoa) mikrobilääkehoito, usein poskiontelopunktio ja joskus sivuonteloiden tähystyskirurgiaa (FESS) poskiontelon tuulettumisen ja huuhtelemisen helpottamiseksi.

Lähde: Tolvi M, Korpi J, Tjäderhane L, Grönroos L, Blomgren K. Hammasperäinen poskiontelotulehdus. Duodecim 2021; 137: 1271–7.

Lue myös
Etsitkö näitä?