Potilaalla on oikeus saada palveluseteli tai maksusitoumus toisen palveluntuottajan palveluun, mikäli hyvinvointialue ei pysty tarjoamaan palvelua hoitotakuuajan puitteissa. Näin on kirjattu pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmaan. Hoitojonojen kasvaessa kaikki suun terveydenhuollon ammattilaiset tarvitaan takaamaan väestön oikea-aikainen hoito ja hoidon jatkuvuus.
Hammaslääkärilehti teki lokakuussa hyvinvointialueiden vastuuhammaslääkäreille palvelusetelitoiminnasta kyselyn, jonka tuloksia esitellään tässä lehdessä. Ilahduttava tieto kyselystä on, että suurimmalla osalla hyvinvointialueista palveluseteleitä on jo käytössä tai niiden suunnittelu on hyvässä vauhdissa. Palvelusetelivalikoima on muotoutunut hyvinvointialueiden erilaisten tarpeiden ja osittain myös tarjolla olevan yksityisten palveluntuottajien vapaan kapasiteetin mukaan. Joillakin hyvinvointialueilla on pystytty vastaamaan kysyntään niin hyvin, ettei palveluseteliä ole koettu tarpeelliseksi.
Vallitsevassa tilanteessa, jossa tekijöistä on paikoitellen huutava pula, on tärkeää valjastaa kaikki resurssit väestön suun terveydenhoitoon. Tälle ei pidä luoda hyvinvointialueilla keinotekoisia esteitä esimerkiksi avustavan henkilökunnan koulutukseen liittyvillä ylimitoitetuilla vaatimuksilla.
Palvelusetelitoiminta on herättänyt keskustelua yksityispuolen nuorten kollegoiden ammattitaidon kehittymisestä. Kuinka käy, jos hoidettavana on vain lohkeamia eikä potilaan kokonaistilanteesta ja -hoidosta muodostu hoitavalle hammaslääkärille kuvaa ja kokemusta? Toisaalta miten käy julkisen puolen hammaslääkärien työhyvinvoinnille, jos hoidettavana on vain vaativia, paljon hoitoa tarvitsevia potilaita ja niin sanotut helpot potilaat puuttuvat kokonaan? Myös potilaan kokonaishoidon kannalta palveluseteli voi asettaa haasteita. Kuka vastaa kokonaisuudesta, jos potilasta hoidetaan toimenpide kerrallaan eri toimipisteissä? Osa potilaista kokee palvelusetelien käytön haastavana ja paikoitellen seteleitä jää paljonkin käyttämättä.
Palvelusetelien hinnoittelun tulisi perustua hyvinvointialueiden oman toiminnan kustannuksiin. Palvelusetelilaki edellyttää, että palvelusetelin arvo on kohtuullinen hyvinvointialueen omana tuotantona tai ostopalveluna hankkimaan palveluun verrattuna. Palveluseteli ei ole hyvinvointialueen säästökeino vaan yksi tapa tuottaa palvelua. Jotta työnjako sektorien välillä saadaan toimivaksi, tarvitaan avoimuutta julkisen suun terveydenhuollon kustannuksista ja kustannusrakenteesta. Ilman käsitystä hyvinvointialueiden omista kustannuksista ja niiden laskentamalleista on mahdotonta verrata omaa tuotantoa ja yksityiseltä hankittua palvelua.
Monilla alueilla palvelusetelitoiminta suun terveydenhuollossa on uutta ja kehitettävää parhaiden toimintamuotojen ja käytänteiden löytämiseksi on vielä. Toivottavasti kehittämistoiminta jatkuu hyvinvointialueen ja yksityisten palveluntuottajien tiiviissä yhteistyössä. Palvelusetelitoiminnan ja sektorien välisen yhteistyön kehittämiseksi olisivat kansalliset, yhdessä sovitut mallit hyödyksi.
Hammaslääkäriliiton opas Palveluseteli suun terveydenhuoltoon on liiton verkkosivulla.
Anna Chainier
Hammaslääkäriliiton asiantuntijahammaslääkäri