Turun yliopisto siirtyi vihreään koronavaloon maaliskuun alussa, mikä tarkoitti koronarajoitusten heltymistä yliopistolla. Korona-ajan etäopinnot toivat mukanaan omat haasteensa muun muassa opiskelukaverien saamiseen, kouluhengen kokemiseen ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen.
Rajoitusten heltyminen tuo normaalin opiskelija-arjen taas osaksi elämää. Opiskelijahaalarit ja bileet kuuluvat opiskelijan elämään, mutta vielä laajemmassa käsityksessä hammaslääkäriksi opiskelevan elämään kuuluvat keskustelut kandihuoneella yli kurssirajojen sekä kollegiaalisuuden kehittyminen.
Loppuvuodesta koulussamme järjestetty jäsenkysely antoi merkkejä kurssihengen ja kaverien puutteesta korona-aikana. Opiskelukavereita on helppo saada, kun elämässä ovat opinnot isona yhdistävänä tekijänä, mutta etäopintojen aikana asiat ovat olleet toisin. Korona-ajan etäopinnot ja vähäiset koulun jälkeiset aktiviteetit ovat muodostaneet esteitä opiskelukavereiden saannille sekä kurssihengen luomiselle.
Oman kurssini kurssihenki alkoi kehittymään jo ennen etäopintoihin siirtymistä, ja nyt kolmannen vuoden opiskelijana ehdin viettämään yhden normaalin opiskelijasyksyn. Sain hyviä opiskelukavereita, ja mikä tärkeintä, koin kuuluvani opiskelijayhteisöön. Korona-aikana opinnot aloittaneilta kavereiltani olen kuullut, etteivät he välttämättä koe kuuluvansa opiskelijayhteisöön. Etäopintojen aikana on ollut vaikeaa kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta. Hampaalla yhteenkuuluvuuden tunne kasvaa jo hetken kandihuoneella juttelun ja opintovinkkien jakamisen myötä niin kurssikaverien kuin kurssirajojenkin yli.
Ensimmäisenä opiskeluvuotena sain muun muassa osallistua monipuolisiin opiskelijatapahtumiin ja erilaisiin perinteisiin, joita uudet opiskelijat yleensä kokevat. Yhtenä hienoimpana tapahtumana sain osallistua THLKS ry:n vuosijuhliin. Etenkin kyseiset juhlat antoivat itselleni kuvan tiiviistä ja ystävällisestä ilmapiiristä koulussa. Koen, että koulussamme on tiivis yhteishenki, mutta olen miettinyt, miten tämä on välittynyt etäopiskeluun tottuneille alemmille vuosikursseille.
Hampaan opinnoissa korostuu läsnäolovelvollisuus, ja etäluennot ovat olleet suosittuja varsinkin vanhempien opiskelijoiden keskuudessa. Toivon kuitenkin, että mahdollisuus parantaa kurssihenkeä sekä kokea koulun yhteishenki toisivat myös lähiopetukseen palaamiseen lisää motivaatiota kaikille kursseille.
Myös erilaisten tapahtumien ja koulun jälkeisten aktiviteettien lisääntyminen tuo uusia tapoja tutustua opiskelijoihin ja kokea perinteitä, jotka yhdistävät opiskelijoita. Ehkä tänä keväänä pääsen myös itse vihdoin kokemaan opiskelijavapun ja siihen kuuluvat pitkään jatkuneet perinteet.
Laura Hietakangas
Kirjoittaja on hammaslääketieteen kolmannen vuosikurssin opiskelija Turusta.
Denttari, Hammaslääkärilehti 5/2022