Heikosti nukutut ja välillä yöttömätkin yöt. Iltaisin ja päivisin pohdin: Mitä olen totisesti oppinut? Olenko tehnyt tarpeeksi? Voinko tuntea ylpeyttä saavutuksistani? Mitä muuta olen sen lisäksi, kuin että olen ratas tässä kultaisessa sammossa? Mistä hammaslääkärit on tehty?
Valitsemani opintie käsittääkseni opettaa osaamispohjaisen viitekehyksensä lisäksi altruismia, sosiaalista oikeudenmukaisuutta, eettisiä periaatteita ja niiden noudattamista, elämän kunnioittamista, rehellisyyttä, ihmisyyden kunnioittamista sekä saavutetun korkean ammattitaidon ylläpitoa.
Merkittävänä osana oman valintani perusteita ovat myös opittavat reflektiotaidot, jotka mahdollistavat kyvyn pohtia omia tekemisiään. Lisäksi ne suojaavat uupumukselta opiskeluissa ja ammatissa, jossa tietoa on paljon ja se muuttuu jatkuvasti. Reflektiotaitojen oppiminen on valmistautumista tähän osaamisen paradigmaan.
Kokonaisuuteen kuuluu myös epävarmuuden sietoa ja tunnekuorman kestämistä, sillä ihmissuhdetyö on uuvuttavaa jo sinällään. Määritelmät ovat aina riippuvaisia käytettävissä olevasta tiedosta, joka on alttiina muutoksille. Dokumentoitu tieto käsinkosketeltuna on vain kansioittain kellariin hamstrattuja BL1- ja A4-arkkeja, joiden väri vaihtuu ajan funktiona.
Kaikki tämä, sekä ammatillisuuden ja sen tuoman vastuun ja luottamuksen omaksuminen, ovat osa ympärillemme rakennettua piilo-opintosuunnitelmaa. Näiden pohjalta rakentuu yhteinen filosofia, joka mahdollistaa teot, jotka voivat muuttaa päivän kulkua, kun ne toteutuvat tavoitteina. Työn tulevaisuuden määrittää toiminnan jatkuvuus. Ja jatkuvuuden mahdollistavat päivittäin tehtävät mikroedistykset, ja näiden mikroedistysten kautta muodostuvat suuremmat askeleet.
Kun tulevaisuudessa kohtaa monitahoisia mahdollisuuksia taikka uusia haasteita, on helppo katsoa toisaalle ja ajoittain vaikea keskittyä edessään häämöttäviin haasteisiin. Toimettomuus silloisten haasteiden edessä ei välttämättä johdu välittämisen vähyydestä, vaan siitä, ettei yksilö tiedä, mitä tehdä.
Lamaantuminen muutoksen edessä ei johdu välittämisen vähyydestä, vaan silloisen haasteen monimutkaisuudesta. Käänteen tekeminen ja toiminnan aloittaminen vaativat haasteen tunnistamista, ratkaisun löytämistä sekä sen vaikutusten havaitsemista. Haasteen monimutkaisuus saattaa estää näiden kolmen vaiheen havaitsemisen ja niiden toteuttamisen.
Haasteen monitahoisuuden selkiyttäminen on mahdollista määrittämällä tavoitteet, löytämällä vaikuttavin lähestymistapa, toimittamalla sopivat työkalut lähestymistavalle sekä hyödyntämällä käytössä olevaa teknologiaa. Näin löytyy parhaat ratkaisut, joilla voidaan hyödyntää välittäminen parhaiten.
Viimeisessä vaiheessa mitataan työn vaikutukset. Ihmisiä on vaikea saada innostumaan ilman, että he näkevät ja tuntevat nämä vaikutukset. Inspirointi vaatii muutakin kuin numeerisia tuloksia. Muutoksessa on kyse motivaatiosta ja epäonnistumisen
pelosta.
Hammaslääketieteen opinnoissa haasteiden voittamiseen kiinteimmin liittyvät muistot liittyvät potilaskohtaamisiin. Yksittäisinä esimerkkeinä: ensimmäinen pulpaperforaatio (oppimisen kannalta hyvä, muttei mieluisin muisto), joutoaikoina potilaiden kanssa käydyt pitkät keskustelut, omien käsien töiden tulokset ja potilaiden hammaslääkärikammon vaiheittainen lieventyminen. Itselleni klinikkaan on osunut runsaasti pelkopotilaita. On ollut huojentavaa nähdä, miten itkuiset vastaanottokäynnit ovat muuttuneet potilaan silmissä viikkoa piristäviksi kokemuksiksi.
Kukaan ei ole seppä syntyessään, mutta aktiivisen oppimisen avulla kaikki on mahdollista.
Ville Liu
Kirjoittaja on viidennen vuosikurssin denttari Helsingissä.