Suun limakalvojen epiteelidysplasia lisää levyepiteelikarsinooman riskiä. Dysplasia määritetään suun limakalvomuutoksesta otetusta koepalasta histopatologisesti.
Tavallisimmin nämä kudosmuutokset ovat vaaleita (leukoplakia) ja/tai punaisia (erytroplakia). Dysplasiat jaotellaan vakavuusasteen mukaan joko kolmeen luokkaan (lievä/kohtalainen/vakava) tai uudemman ehdotuksen mukaan kahteen luokkaan (matalan tai korkean riskin dysplasia). Tuoreimman meta-analyysin perusteella riski suun dysplasian pahanlaatuistumiseen – muutosten kaikki vakavuusasteet huomioiden – on keskimäärin noin 12 %. Valtaosa tutkimuksista on osoittanut, että mitä vakavampiasteinen dysplasia on, sitä suurempi on riski syövän kehittymiseen.
Suomalaisesta potilasaineistosta ei aiemmin ole tehty tutkimusta, jossa selvitettäisiin suun dysplasioiden pahanlaatuistumista. Tässä tutkimuksessa koottiin kaikki Turun yliopiston hammaslääketieteen laitoksen suupatologian osastolla vuosina 1980–2011 tutkitut dysplasiatapaukset. Kaikkia muutoksia oli seurattu vähintään viisi vuotta. Tapauksista valittiin tutkimukseen mukaan ne, joissa potilailla oli olemassa suomalainen sosiaaliturvatunnus eikä dysplasian kanssa samanaikaisesti ollut todettu sieni-infektiota tai levyepiteelikarsinoomaa. Mukaan otetut potilaat eivät myöskään olleet aiemmin sairastaneet kyseistä syöpää. Potilaita valikoitui tutkimukseen yhteensä 571. Suomen Syöpärekisteristä selvitettiin sosiaaliturvatunnusten perusteella, kuinka moni potilas oli dysplasiadiagnoosinsa jälkeen sairastunut suusyöpään ja missä ajassa. Dysplasiapotilaiden riskiä sairastua suusyöpään verrattiin muuhun Varsinais-Suomen väestöön, jolla ei ollut suun dysplasiadiagnoosia.
Suun dysplasiapotilaista 59 % oli naisia ja 41 % miehiä. Dysplasiaan sairastuessaan he olivat keskimäärin 59-vuotiaita. Dysplasioista 68 % oli lieväasteisiä, ja 42 % muutoksista sijaitsi kielessä. Dysplasiadiagnoosin jälkeen 62 potilaista (10,9 %) sairastui suusyöpään, levyepiteelikarsinoomaan, keskimäärin 5,6 vuoden aikana. Syövistä 56,5 % todettiin kielessä. Suusyövän riski oli sitä suurempi, mitä vakavampiasteinen dysplasia oli. Verrattuna muuhun saman alueen väestöön suun dysplasiapotilailla oli 44-kertainen riski kehittää suusyöpä (SIR 44,7; 95 % CI 34,4–56,7). Naisilla riski oli miehiä suurempi (59,7-kertainen vs. 29,9-kertainen). Riski vaihteli myös sen mukaan, paljonko dysplasiadiagnoosista oli kulunut aikaa: suurimmillaan se oli ensimmäisen kahden vuoden aikana diagnoosista.
Varsinais-Suomen dysplasiapotilaiden suusyöpäriski vastasi pitkälti kansainvälisissä tutkimuksissa saatuja tuloksia. Riski sairastua suusyöpään on merkittävästi kohonnut erityisesti kahden ensimmäisen vuoden aikana dysplasiadiagnoosista. Hammaslääkärien onkin erittäin tärkeää tutkia suun limakalvomuutokset dysplasian varalta ottamalla koepala. Dysplasiapotilaita pitää seurata säännöllisesti erityisesti ensimmäiset kaksi vuotta, mutta seurantaa on jatkettava myös sen jälkeen. Lisäksi on syytä ottaa herkästi uusi koepala, jos limakalvomuutoksen kliininen kuva muuttuu. Suusyöpäriski on erityisen suuri naisilla sekä niillä, joiden dysplasia on vakavampiasteinen.
Malignant transformation of oral epithelial dysplasia in Southwest Finland
Toni T. Nevanpää 1, Antti E. Terävä 1, Hanna K. Laine 1, 2, Jaana Rautava 1, 2, 3
1 Suupatologian ja suuradiologian osasto, Hammaslääketieteen laitos, Lääketieteellinen tiedekunta, Turun yliopisto
2 Suu- ja leukasairauksien osasto, Lääketieteellinen tiedekunta, Clinicum, Helsingin yliopisto
3 Patologian osasto, Helsingin yliopisto / HUSLAB Diagnostiikkakeskus
Sci Rep 2022; 12(1): 8261. Julkaistu verkossa 18.5.2022.
doi: 10.1038/s41598-022-12441-9.