Elämme tätä kirjoittaessani Iran-pakotteiden aikakautta, joten on virkistävää lukea korkeatasoisesta tutkimuksesta, joka kyseisessä valtakunnassa on ollut mahdollista toteuttaa.
Kyseessä on ns. polypillerikohorttitutkimus “PolyIran”, johon osallistui peräti 50 045 potilasta ja jonka tarkoitus oli tutkia aspiriinia, atorvastatiinia, hydroklooritiatsidia ja enalapriilia/valsartaania sydänsairauksien preventiossa (Roshandel ym. Lancet 2019; 394: 672).
Tämä neljää lääkeainetta sisältävä valmiste on polypilleriksi kutsuttu preparaatti, jota jo vuosia sitten on ehdotettu tähän tarkoitukseen. Osa potilaista (n = 3 417) muodosti kontrolliryhmän, jolle annettiin riskitekijöihin liittyvää neuvontaa mutta ei siis lääkkeitä.
PolyIran-tutkimuksessa potilaat olivat 40–75-vuotiaita ja heitä seurattiin 60 kuukauden ajan kardiovaskulaariset päätetapahtumat rekisteröiden. Näitä olivat akuutti koronaarisyndrooma, fataali sydäninfarkti, äkkikuolema, sydämen vajaatoiminta, koronaarisuonten pallolaajennus tai ohitusleikkaus, fataali ja ei kuolemaan johtanut aivohalvaus. Mikäli tutkittaville kehittyi enalapriilista johtuvaa yskää, se vaihdettiin valsartaaniin.
Tulokset osoittivat, ettei ryhmien lähtötilanteessa ollut sydänsairauksien riskitekijöihin liittyviä eroja. Mutta tutkimusjakson päättyessä polypilleriryhmässä oli ilmennyt merkitsevästi vähemmän em. päätetapahtumia (HR 0,43; 95 % CI 0,33–0,55).
Vakavia sivuvaikutuksia lääkitysryhmässä ei ilmennyt sen enempää kuin mitä verrokeilla rekisteröitiin. Tutkijat suosittavatkin loppulauseessaan polypilleri-strategiaa harkittavaksi sydänsairauksien ehkäisyssä.
Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta? Kaikki mainitut neljä lääkeainetta ovat jo kauan käytössä olleita valmisteita, joiden vaikutus- ja sivuvaikutuskirjo tunnetaan hyvin. Eivätkä ne enää ole kalliitakaan lääkkeitä, kun tehtaiden lisenssit ovat vanhentuneet.
Ehkä silti omalta osaltaan kannattanee miettiä, aloittaako loppuiäkseen polypillerikuurin, vaikka siteeraamani tutkimus siihen voisi kannustaa.