Suun terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa yleinen vaiva ovat työasennoista johtuvat selkäoireet. Hammaslääkärien työhyvinvointitutkimuksen mukaan lähes 50 % kollegoista kokee epämukavat työasennot rasittaviksi. Niska-hartiaseudun ongelmia raportoi vuoden 2010 kyselyssä naisista 60 % ja miehistä 40 %, ristiselän ongelmia vastaavasti 29 % ja 24 % (Hammaslääkäreiden työhyvinvointi 2003, 2006 ja 2010, Työterveyslaitos ja Hammaslääkäriliitto 16.3.2017).
Muutama vuosi sitten kirjoitin aiheesta kattavammin tälle palstalle (Suom Hammaslääkäril 18.5.2012). Nyt referoin tässä tuoretta katsausartikkelia selkävaivoista (Maher ym. Lancet 2017; 389: 736). Edellisen kirjoitukseni jälkeen on ilmestynyt kontrolloituja selkätutkimuksia, jotka jonkin verran muuttavat hoitosuosituksia.
Globaalisti ajatellen selkävaivat ovat yleisin kaikkia ikäryhmiä kiusaava ongelma, jonka prevalenssi on 18,3 %; siis lähes joka viides maapallon asukas kokee moista ainakin kerran elämässään. Teollistuneissa maissa selkävaivat työllistävät leegion eri terveydenhuollon ammattilaisia, ja onhan kokonaisia ammattiryhmiä, jotka ovat erikoistuneet vain näiden vaivojen helpottamiseen.
Diagnostisesti selkävaivat ovat haasteellisia, sillä tutkimuksissa tulee löytää vaivojen takana ne syyt, jotka ovat oikeasti vaarallisia. Suurin osa selkävaivoista on vain kiusallisia ja itsestään ohimeneviä ja siten sinänsä harmittomia. Suomenkielen sana ”noidannuoli” on erinomainen termi kuvaamaan yleisintä, äkillisesti alkanutta selkävaivaa.
Mitä sitten avuksi, kun akuutti selkävaiva iskee? Makaamaan ei pidä heittäytyä, sillä tutkimusten mukaan se vain pidentää toipumista. Liikkua siis saa ja pitää sen, minkä kivulta pystyy. Parasetamoli ja varsinkin tulehduskipulääkkeet auttavat plaseboon verrattuna tehokkaasti (-0,5; -8,4 [95 % luottamusväli -2,9–1,9 ja -12,7 – -4,1]; negatiivinen etumerkki kertoo kivun heikkenemisestä). Sama koskee lihasrelaksantteja (-21,3 (-29,0 – -13,5).
Fysioterapia auttaa myös, mutta ei niin tehokkaasti kuin em. lääkkeet (0,6 [-11,5 – 12,70]). Hieronta, lämpöhoito ja akupunktio sen sijaan eivät kontrolloitujen tutkimusten mukaan juurikaan auta, mutta kyseisten tutkimusten luotettavuus arvioitiin referoidussa artikkelissa hyvin heikoksi. Oma reseptini akuuteissa selkävaivoissa on muutaman vuorokauden mittainen tulehduskipulääkitys yhdistettynä lihasrelaksanttiin. Esimerkiksi naprokseeni 500 mg x 2 ja titsanidiini 4 mg yöksi. Tämä cocktail on mutu-menetelmälläni osoittautunut toimivaksi.
Kroonisen selkäkivun hoidossa liikunta on paras keino pitää vaiva kurissa. Liikkumattomuuteen ja muuhun konservatiiviseen hoitoon verrattuna säännöllinen jumppa auttaa tehokkaasti (-8,58 [-18,4 – -1,29]). Trisyklisistä antidepressanteista on myös tutkitusti apua (-0,8 [-5,0 – 3,4]). Niitähän yleisesti käytetään kroonisen kivun hoidossa muutenkin.
Itse suosittelen nykyisin omille potilailleni lääkityksen kokeilemista pienellä määrällä iltaisin ennen nukkumaan menoa, esimerkiksi amitriptyliini 10–25 mg tuntuu sopivan useimmille. Tällä lääkityksellä voi saada kroonisen noidankehän katkaistua ja potilas ainakin nukkuu paremmin, mikä jo sinänsä helpottaa. Mutta säännöllinen liikunta ja hyvän lihaskunnon ylläpito ovat tässä oleellisin ja ehdottomasti tehokkain keino, mikä on syytä muistaa käyttääpä lääkkeitä apuna tai ei.
J H Meurman
Jukka.Meurman@Helsinki.Fi