Vilma Rouhiaisen ja Sami Keräsen kevät oli täynnä pieniä etappeja. Kuplivan juoman on voinut korkata muun muassa viimeisen läpimenneen tentin, potilassuoritteen sekä hyväksytyn syventävän työn kunniaksi.
Kesän kynnyksellä Helsingin yliopiston vitoskurssilaisten katseet ovat kääntyneet Ruskeasuolta kohti syventävää käytännön harjoittelua, kätsyä. Tunnelma on samalla sekä haikea että innostuneen odottava.
Eksoten kuntayhtymään Lappeenrantaan kätsyksi menevä Rouhiainen odottaa innostuneena ja positiivisin mielin kesää, mutta myöntää, että se myös jännittää. Suurin huolen aihe hälveni onneksi jo ennen töiden alkua.
– Etukäteen pelotti eniten, että kuinka pysyn aikataulussa. Sain kuitenkin kuulla, että minulle on alkuvaiheessa varattu pitkiä aikoja. Niitä voi sitten alkaa lyhentää sitä mukaa, kun hommat alkavat sujua nopeammin.
Keränen on ehtinyt aloittaa harjoittelujaksonsa Raaseporissa jo toukokuussa. Juuri ennen töiden aloitusta hän odotti malttamattomana pääsyä kaksikieliseen terveyskeskukseen.
– Nyt voi alkaa hioa rutiinia kuntoon. Opetusklinikassa ei tule toistoja niin paljon kuin kätsyssä.
Rutiinia ja monipuolisuutta
Sekä Keränen että Rouhiainen kaipaavat syventävän käytännön harjoittelun ohjaajiltaan ensisijaisesti tukea silloin, kun kokevat sitä tarvitsevansa.
Kätsyt toivovat, että ohjaaja olisi mukava ja helposti lähestyttävä. Lisäksi he muistuttavat, että ohjaajalla pitäisi olla päivitetyt tiedot hoitokäytännöistä.
– Minusta on tärkeää, että hoitopäätöksistä voidaan keskustella tasavertaisesti. Vaikka nuoremmalla on vähemmän kokemusta, joistain asioista hänellä voi olla enemmän tietoa, Rouhiainen kertoo.
– Voi olla monta tapaa tehdä sama asia oikein. Toivon, että valmistumassa oleva kollega saa itse pohtia hoitosuunnitelman, ja ohjaaja voi tuoda siihen oman näkemyksensä, Keränen lisää.
Keränen ei ollut kandikesänä vielä hammaslääkärin töissä. Hän muistuttaa, että vaikka kätsyt ovat lähes valmiita hammaslääkäreitä, ei heillä ole välttämättä juuri käytännön kokemusta kaikista toimenpiteistä. Kuuden kuukauden harjoittelujaksolla on tilaisuus kerryttää rutiinia ja harjoitella monipuolisuutta.
– Olen itse kiinnostunut kirurgiasta, mutta opintojen aikana en päässyt tekemään yhtään leikkauksellista poistoa. Haluan tehdä kätsyn aikana myös erikoisjuttuja ja monipuolisesti erilaisia toimenpiteitä. Vaikka olemmekin melkein valmiita hammaslääkäreitä, olemme harjoittelun ajan vielä opiskelijoita – meidän kuuluu saada ohjausta niin haastavissa kuin itseä kiinnostavissa tilanteissa. Se on paras juttu.
Tukea ja toistoja
Kaksikko pohtii, että osa kurssikavereista on jo itsevarmoja hammaslääkäreitä, mutta toisille hyppy opetusklinikalta terveyskeskuksiin tuntuu isommalta.
– Semmoisiakin ajatuksia olen kuullut, että joku ei halua tehdä jotain tiettyä toimenpidettä opetusklinikan jälkeen enää koskaan, Rouhiainen kertoo.
Työelämä terveyskeskuksessa tuo tullessaan myös päivystyshoidon, mikä kuuluu niin Keräsen kuin Rouhiaisen harjoittelujaksoon.
– Päivystys ja siihen liittyvä diagnostiikka jännittää! Semmoinen ajatus tuntuu inhottavalta, että pitäisi lähettää pois potilas, jos hänen ongelmaansa ei saakaan ratkaistua, Rouhiainen miettii.
– Meidän pitää harjoitella myös kollegan konsultointia, ettei haastavien tilanteiden kanssa jää yksin, Keränen miettii.
Ennen kaikkea kätsyt toivovat seuraavalta puolelta vuodelta tukea ja toistoja. Monipuolisuutta ja rutiinia.
Opetusklinikalla kandit ovat usein paitsi hammaslääkäreitä, myös hammashoitajia ja sihteerejä. Keränen iloitsee, että kesästä eteenpäin heidän ei enää tarvitse odottaa opettajaa hyväksymään tehtyjä työvaiheita.
– Nyt voi keskittyä puhtaasti kliiniseen työhön, eikä tarvitse miettiä ajanvarausta. Paljon stressiä jää taakse.
Ohjausta ja olkapäätä tarjolla
– Eniten odotan syventävään käytännön harjoitteluun tulevalta innostunutta asennetta työhön ja halua kehittyä, matalaa kynnystä konsultoida sekä halua olla osana työporukkaa, sanoo Espoon kilon hammashoitolassa ohjaajana toimiva HLL Miia Vierunen.
Vierunen luottaa siihen, että syventävän käytännön harjoittelun suorittajien eli kätsyjen ammatilliset ja muut valmiudet ovat riittävät, kun lupa harjoitteluun on yliopistolta saatu.
– Yksi asia, joka nousee esiin, on työparin huomioiminen. Harjoittelussa olisi hyvä ruveta teknisen suorittamisen lisäksi kiinnittämään huomiota siihen, että kyseessä on tiimityö. Vaikka stressitasot ovat korkealla, hyvät käytöstavat, selkeys ja aikataulujen kunnioitus mahdollistavat myös hammashoitajien työskentelyn parhaalla mahdollisella tavalla.
Yleensä eniten tukea ja ohjausta tarvitaan Vierusen mukaan röntgenkuvien tulkinnassa, matriisinauhojen paikoilleen saamisessa, vaativammissa hampaiden poistoissa ja hoitopäätöksen teossa, esimerkiksi juurihoitoa aloittaessa.
– Lisäksi annan tietysti henkistä tukea ja kannustusta: kaikille tapahtuu epäonnistumisia, ja kaikilla on joskus huonoja päiviä.
– Kaikkeen saa aina tukea, ja kaikkea voi kysyä. Esimerkiksi leikkauksellisia poistoja tai laajempia proteettisia hoitoja ei tarvitse tehdä, mutta meillä Espoossa niitä saa seurata ja vähitellen opetella itse, jos haluaa, Vierunen toteaa.
Epävarmuudelle ymmärrystä
Etukäteisen jännityksen lievittämiseksi Vierunen vinkkaa kätsyille, että nopea hoito ei ole aina parasta hoitoa.
– Älä turhaan pelkää kuluttaa aikaa toimenpiteisiin. Jos et ehdi, niin laita väliaikainen täyte. Jos asiat eivät mene hoidossa kuten suunnittelit, niin kerro potilaalle, pahoittele asiaa ja varaa korvaava hoitokäynti. Potilaat ovat kyllä ymmärtäväisiä, kun kerrot heille suoraan, mitä ja miksi on tapahtunut ja kuinka asia jatkossa hoidetaan.
– Pieni jännitys on normaalia. On hyvä muistaa, että potilaitakin jännittää ja monesti jopa enemmän kuin hammaslääkäriä. Jännitystä voi myös lieventää tieto siitä, että ohjaajat ovat aidosti kiinnostuneita auttamaan potilaiden hoidossa, Vierunen kannustaa.
Ohjaajalle kätsyn epävarmuus on täysin ymmärrettävää. Epävarmuutta lieventää, kun ensin ottaa pidempiä hoitoaikoja ja aloittaa niistä toimenpiteistä, joissa osaaminen tuntuu varmalta. Vaikeampaa voi harjoitella pikkuhiljaa.
– Työpäivän jälkeen juttelen kätsyn kanssa ja tsemppaan. Konsultointitilanteessa hoitohuoneessa ohjaaja toimii neutraalin positiivisesti niin, ettei potilaallekaan synny sellaista kuvaa, että hän olisi huonoissa käsissä.
Jos taas vaikuttaa siltä, että harjoittelija on liiankin itsevarma ja ylittää osaamisensa rajoja, siihen puututaan keskustelulla, jossa esimies on mukana.
– Kätsyn tekemisiin on vaikea puuttua, jos hän ei konsultoi. Kokenut hoitaja voi hänelle tietysti vinkata, että nyt pitäisi konsultoida ohjaajaa, toteaa Vierunen.
Rakentavaa ja positiivista ohjausta
Harjoittelun lopuksi ohjaaja antaa arvionsa hyväksymiskriteerien täyttymisestä. Arviointi tehdään valmiilla lomakkeella, jossa arvioitavana ovat kliinisen osaamisen lisäksi esimerkiksi etiikan, lainsäädännön ja muiden ohjeiden mukaan toimiminen, potilaslähtöisyys, vastuullinen toiminta, oma-aloitteisuus ja omien rajojen tunnistaminen, potilaan informointi, kollegiaalinen käytös ja väestön terveyden edistäminen.
Vierunen on itse valmistunut 10 vuotta sitten ja toiminut ohjaajana neljälle harjoittelijalle Helsingissä ja Espoossa. Hän lähti ohjaajaksi, koska tehtävä tuo kivan lisän ja vaihtelua omaan kliiniseen työhön.
– On antoisaa, kun saa ohjattavan tuntemaan olonsa varmemmaksi ja voi olla avuksi kiperässä tilanteessa. Itsekin olen saanut rakentavaa ja positiivista ohjausta, ja haluan olla antamassa sellaista uusille hammaslääkäreille. Ajankäyttö on tietysti haastavaa, kun omien potilaiden välissä pitää käydä ohjaamassa.
Ohjaajaksi alkamista harkitsevia Vierunen kannustaa:
– Rohkeasti kannattaa lähteä ohjaamaan. Ohjatessa oppii itsekin uutta, ja tarvittaessa voi konsultoida myös muita kollegoja.
Syventävä käytännön harjoittelu lyhyesti
- Terveyskeskuksella tulee olla yhteistyösopimus yliopiston kanssa.
- Hammaslääketieteen yksikkö myöntää opiskelijalle oikeuden aloittaa syventävä käytännön harjoittelu.
- Opiskelija laatii yhdessä opettajien kanssa harjoittelulleen tavoitteet ja harjoittelusuunnitelman.
- Syventävän käytännön harjoittelun pituus on yhteensä kuusi kuukautta.
- Terveyskeskus nimeää harjoittelusta vastaavan ohjaajan, joka on toiminut vähintään kaksi vuotta päätoimisena hammaslääkärinä.
- Terveyskeskus vastaa siitä, että harjoittelun aikana on mahdollista saavuttaa harjoittelusuunnitelmassa mainitut tavoitteet.
- Harjoittelujakson lopuksi vastuuohjaaja ja opiskelija kirjaavat oman arvionsa harjoittelujaksosta ja tavoitteiden toteutumisesta.
Lähde: https://tkharjoittelu.hammaslaakariliitto.fi/