Maksasairaudet ovat lisääntyneet viime vuosina, ja globaali sairastuvuus on 20,7/100 000 henkeä kohden. Lisäys vuodesta 2000 on peräti 13 % (1). Suurimman kuorman aiheuttaa maksakirroosi, sillä hepatiittirokotukset ovat vähentäneet virustulehduksia maksataudin syynä.
Kuten tunnettua, kirroosin perimmäinen riskitekijä on alkoholin käyttö. Suomessa ei-alkoholiperäinen rasvamaksa on kuitenkin nykyään yleisin maksataudin muoto. Mutta kirroosikuolleisuudessa maamme on Euroopan huipulla (www.kaypahoito.fi/maksataudit). Maksataudit luokitellaan tulehduksellisiin ja kolestaattisiin sairauksiin, joista tässä keskityn tulehduksellisiin tauteihin.
Muiden kuin virushepatiittien aiheuttamien tulehdusten osuutta maksatautien synnyssä ja ennusteessa on meilläkin tutkittu. Esimerkiksi jo kymmenen vuotta sitten Jaana Helenius-Hietala osoitti tutkimussarjassaan, kuinka tärkeää on maksapotilaan suunterveys taudin etenemisen ja ennusteen kannalta.
Maksansiirtoon ohjatuilla potilailla on ensiarvoisen tärkeää huolehtia infektiopesäkkeiden saneerauksesta, sillä niillä potilailla, joita ei ehditty hoitaa ennen akuuttia siirtoleikkausta, ennuste oli selvästi huonompi kuin hammassaneeratuilla potilailla (2). Terveys 2000 -tutkimusaineistossa puolestaan osoitettiin, että parodontiitti liittyy tilastollisesti maksatautiin vaarasuhteella 2,12–3,69 riippuen parodontiitin vaikeusasteesta (3).
Aiheen tähän kirjoitukseen sain brasilialaistutkijoiden vastikään julkaisemasta työstä, jossa oli tutkittu myös peri-implantiitin ja maksakirroosin välisiä yhteyksiä. Tutkimukseen osallistui 64 kirroosipotilasta ja 128 heille valittua verrokkia. Niin parodontiitti kuin peri-implantiitti oli yleisempää kirroosiryhmässä: 60,9 % / 38,8 % ja 29,7 % / 18 %, ja molempien tautien vaarasuhteet kirroosin osalta olivat yli 2,5-kertaisia (4).
Riskitekijöitä niin maksataudin kuin parodontiitin ja peri-implantiitin suhteen ovat tupakointi ja alkoholin käyttö. Näitä ns. sekoittavia tekijöitä tilastoanalyyseissä on hankala kontrolloida, sillä ne vaikuttavat sekä selitettäviin että selittäviin tauteihin.
Brasilialaiskollegat toteavatkin, että näiden tulosten varmistaminen vaatii paljon suurempia potilasaineistoja kuin mitä heillä oli käytössään. Mutta lienee uskottavaa, että suutulehdukset ovat maksapotilaalle joka tapauksessa hyvin haitallisia.
Mitä edellä todettu merkitsee käytännön kliinikon kannalta? Ensin on pidettävä mielessä, että maksasairaus johtaa veren hyytymistekijöiden vähenemiseen, mistä seuraa vuotoherkkyys. Niin sanotussa end-stage- eli vaikeassa maksataudissa ikenet saattavat vuotaa jopa spontaanisti ja usein jo vähäisestäkin kosketuksesta. Tämä aiheuttaa haasteita toimenpiteiden tekemiselle.
Toiseksi on muistettava, että elimistön kemiallisena tehtaana maksa huolehtii monien lääkkeiden metaboliasta, ja niinpä maksatautipotilaalle on kontraindikoitua määrätä moisia, maksassa metaboloituvia lääkepreparaatteja.
Mutta kuten edellä siteeraamistani tutkimuksista ennen muuta ilmenee, maksatautipotilaiden suut on ehdottomasti pidettävä tulehdusvapaina. Vaikeimmin sairaat maksapotilaat tulee hoitaa erikoissairaanhoidon klinikoilla mm. tuon merkittävästi kohonneen vuotoriskin johdosta.
J.H. Meurman
Viitteet
1. Moon AM, Singal AG, Tapper EB. Contemporary Epidemiology of Chronic Liver Disease and Cirrhosis. Clin Gastroenterol Hepatol 2019; 18: 2650.
2. Helenius-Hietala J, Åberg F, Meurman JH, Isoniemi H. Increased infection risk postliver transplant without pretransplant dental treatment. Oral Dis 2013; 19: 271.
3. Helenius-Hietala J, Suominen A-L, Ruokonen H, Knuuttila M, Puukka P, Jula A ym. Periodontitis is associated with incident chronic liver disease-A population-based cohort study. Liver Int 2019; 39: 583–591.
4. Costa FO, Cortelli SC, Cortelli JR, Lages EJP, Pereira GHM, Costa AM, Cota LOM. Association between liver cirrhosis and peri-implant diseases: a case-control study on implant- and patient-related risk factors. Clin Oral Investig 2022; 26(4): 3563–3572.