Milanolaiskollegat ovat julkaisseet ensimmäiset havaintonsa COVID-19-taudista selvinneistä potilaista. Kuten muistamme, Pohjois-Italia oli pandemian alkuvaiheessa todella suurissa vaikeuksissa sairaanhoitokapasiteetin lähes romahtaessa.
Tässä referoidussa tutkimuksessa oli 122 taudista selvinnyttä, joita seurattiin keskimäärin 104 vrk sairaalasta uloskirjaamisen jälkeen. Erikoishammaslääkäri tutki potilaat kliinisesti osana laajaa medisiinistä tutkimushanketta (Gherlone ym. J Dent Res 2021. https://doi.org/10.1177%2F0022034521997112).
Tuloksia tarkasteltaessa huomio kiinnittyy jo aikaisemmin tiedettyyn tosiasiaan, nimittäin SARS-CoV-2-viruksen aiheuttamaan maku- ja hajuaistin häiriöön. Näilläkin potilailla makuaisti katosi yli 40 %:lla ja hajuaisti vastaavasti noin 38 %:lla – ja nämä ongelmat olivat kestäneet siis yli 100 päivää.
Mutta uutena löydöksenä havaittiin sylkirauhasektasia (sylkirauhasten suurentuminen) (38 %) erityisesti potilailla, jotka olivat sairastaneet vaikean tautimuodon. Heillä oli lisäksi merkitsevästi useammin ollut jo sairaalaan tulovaiheessa korkea CRP ja matala leukosyyttiarvo. Viimeksi mainittu on tyypillistä virusinfektioissa.
Regressioanalyysissä nämä tekijät nousivat myös merkitseviksi rauhasektasian riskitekijöiksi samoin kuin korkea LDH-kolesteroli ja saatu antibioottihoito. Korkea LDH viittaa potilaan yleiseen kardiovaskulaarisairauden riskiin ja siten tekee ymmärrettäväksi, miksi juuri näiden potilaiden COVID-19-tauti oli vaikea.
Antibioottihoidon merkitys suun mikrobikasvuston muuttumisessa ja välillisesti sylkirauhasektasian kehittymiselle jäi tutkimuksessa avoimeksi, sillä mikrobinäytteitä ei suusta ollut otettu. Antibioottihoito oli kuitenkin merkittävä riski (vaarasuhde 4,12, 95 % luottamusväli 1,28–18,48), mikä viittaa tilanteen olleen vakava.
Sylkirauhasektasia oli diagnosoitu rauhasten turpoamisen, duktusten avoimuuden sekä sen perusteella, ettei tiehyeistä tullut puristettaessa märkää. Kuivaa suuta potilaista valitti tässä tutkimuksessa vain 24 %. Muita purentaelinoireita olivat kasvolihasten heikkous (18 %), limakalvohaavaumat (12 %) sekä leukanivelvaivat (7 %). Kysyttäessä potilaiden suuvaivoja ennen sairastumista COVID-19-tautiin 83 % vastasi, ettei heillä ollut ennen sairastumista ollut mitään suuvaivoja.
Sylkirauhasten affisioituminen koronavirusinfektiossa selittynee viruksen piikkiproteiinin tarttumisella ACE-2-reseptoreihin, joita on runsaasti ko. kudoksessa. Rauhassoluissa on lisäksi transmembraaniproteaasi seriini-2-entsyymi, jonka tehtävä on reseptorin hajottaminen; nämä tapahtumat yhdessä johtavat runsaaseen virusmäärään syljessä.