Kuulon suojaaminen ei ole yleistynyt samaa tahtia suojalasien ja visiirien käytön kanssa. Vaahtomuovisia korvatulppia käytetään harvakseltaan, yksilöllisiä kuulosuojaimia ei tilata kimppatilauksina luuppilasien tavoin.
Etelä-Karjalan hyvinvointialueella pilottiryhmä kokeili yksilöllisiä suojaimia muutama vuosi sitten. Imatralla jäätiin tuolloin odottamaan paremmin toimivia ratkaisuja.
– Melu vaimeni, mutta niin vaimeni myös puheääni, kertoo ylihammaslääkäri Atte Antikainen.
– Jos työntekijöiden kiinnostus herää uudelleen, niin ollaan valmiita testaamaan. Hankinta on kustannuksenakin varsin maltillinen.
Hammas Mehiläisen johtava hoitaja Miia Ruhanen kertoo, että yksilöllisiä suojaimia kysellään kaiken aikaa. Kiinnostus kuulon suojaamiseen on lisääntynyt.
– Tällä hetkellä työntekijät hankkivat yksilölliset suojaimet itse ja voivat vähentää ne verotuksessa. Työterveydellisistä syistä ne kuitenkin voi tapauskohtaisesti kustantaa työnantaja.
Pääsääntöisesti niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla on tarjolla maksuttomasti ainakin kertakäyttöisiä, vaahtomuovista valmistettuja korvatulppia. Niiden lisäksi käytetään muutaman euron maksavia sangallisia korvatulppia. Jos työterveydessä on havaittu tarve yksilöllisille suojaimille esimerkiksi kuulonaleneman vuoksi, ne kustantaa työnantaja.
Mutta pitäisikö kuuloa suojata vai ei?
Melu lakoaa sisäkorvan karvasoluja
Nykyaikaiset mikromoottorit eivät pääsääntöisesti ylitä kuulonsuojausta edellyttäviä raja-arvoja, joista ylempi toiminta-arvo on 85 desibeliä kahdeksassa tunnissa. Hammashoitotyöstä aiheutuneita kuulovaurioita ei ole suoraan pystytty osoittamaan, vaan selkeämmin vastaanoton hälyn tunnetaan stressaavan.
Mikromoottorien äänenvoimakkuus jää noin 70 desibelin tuntumaan. Toisin sanoen poran melussa voisi varsin turvallisesti viettää kokonaisen vuorokauden. Mutkikkaammaksi tilanne muuttuu, kun mittaus tehdään tosioloissa. Jokainen hammaslääkäri tuntee tilanteen, jossa tehoimu alkaa ujeltaa sopivassa kulmassa pehmytkudokseen osuessaan ja aivan äityy huutamaan. Tehoimu ja pora voivat tuottaa yhdessä jopa yli 94 desibelin pauhun. Sellaisen turva-aika on korkeintaan tunti. Mitä tapahtuu, jos melusta ei saa taukoa?
Kuulo on yksi logaritmisista aisteista. Muutos kymmenestä desibelistä sataan tuntuu yhtä isolta muutokselta kuin sadasta tuhanteen. Kun melutaso nousee kymmenellä desibelillä, äänen energia kymmenkertaistuu.
Poran ääni etenee korvalehden ja korvakäytävän kautta tärykalvolle. Värähtely etenee kuuloluita pitkin sisäkorvan simpukan nesteeseen. Sisäkorvan simpukasta löytyy Cortin elin, joka värähtelee sitä ympäröivän nesteen liikkuessa.
Cortin elimen karvasolut ottavat värähtelyn vastaan. Ne aktivoivat kuulohermosäikeitä, joista muodostuu kuulohermo aivorunkoon. Jos poran ääni kestää liian kauan, Cortin elimen karvasolut alkavat vaurioitua suoraan tai hapenpuutteen vuoksi.
Karvasolujen vaurioiduttua on vaikea kuulla esimerkiksi korkeita ääniä tai puhetta kahvitauon hälyssä. Hiljaisuudessa lääkäri saattaa kuulla omien korviensa viheltävän tai
soivan.
Lue koko juttu Hammaslääkärilehden numerosta 3/2023!