Välillä hammaslääkäriksi opiskelu on antoisuudestaan huolimatta uuvuttavaa. Klinikkapäivät saattavat venähtää pitkälle iltaan paperitöitä hoitaessa ja yhden hengen ajanvaraustoimistoa pyörittäessä. Lisäksi itse kliinisten taitojen opettelu on usein varsin jännittävää ja voimia vievää, kun toimenpiteitä ensimmäisiä kertoja tehdessä oma itsevarmuus ja luotto omaan taitotasoon eivät ole aina huipussaan.
Myös työn jälki saattaa joskus jättää hieman toivomisen varaa, sillä omissa visioissa niin kaunis täyte ei välttämättä sitten todellisuudessa olekaan aivan niin vaikuttava. Potilastyöt tahtovat tässä vaiheessa seurata myös kotiin, sillä illalla saattaa joutua kaivamaan luentomateriaalit esille ja valmistautumaan seuraavan päivän potilaaseen. Toisaalta kliininen hoitoharjoittelu on kuormittavuudestaan huolimatta myös voimavara, sillä toisin kuin monet muut opiskelijat, me saamme nähdä opettajia ja kurssikavereita lähes päivittäin ja elämä on muutakin kuin tietokoneen näytön tuijottamista.
Klinikassa huhkimisen ja etäluentojen lisäksi aikaa pitäisi löytyä myös tentteihin lukemiselle, syväritkin pitäisi yrittää saada maaliin jossain vaiheessa. Ja hetkinen, jossain välissä pitäisi vielä ehtiä palautua tästä kaikesta, tehdä kotitöitä, syödä, harrastaa liikuntaa ja vielä nukkuakin. Myös korona tuo lisämausteensa tähän soppaan, sillä huoli klinikan toiminnan jatkumisesta on kuitenkin jollain tasolla läsnä, vaikka täällä Kuopiossa koronatilanne on ainakin toistaiseksi pysynyt varsin hyvänä.
Tuleva kandikesäkin voi painaa mieltä. Töiden etsiminen ja hakemusten täyttäminen on aina omanlaisensa urakka, eikä kesätyöpaikkaa välttämättä löydy aivan heti. Suoritekirjakaan ei välttämättä täyty yhtä rivakasti kuin työhakemukset, ja monia voi huolettaa esimerkiksi se, mistä puuttuvat juurihoitopotilaat mahtaisivat löytyä. Myös oma taitotaso voi mietityttää kesää kohti mentäessä, sillä opetusklinikalla toimenpiteisiin saa käyttää suhteellisen paljon aikaa ja kentällä tätä luksusta ei ole samalla tavalla käytettävissä. Sekin mahdollisuus, että kuntaluvat eivät jostain syystä heltiäkään, voi aiheuttaa ahdistusta. Tuleeko minusta yhtä hyvä hammaslääkäri kuin kurssikavereista, jos kandikesä jääkin vielä toteutumatta?
Ei siis ihme, että oma jaksaminen on joskus koetuksella. Mikä siis neuvoksi? Ainakin on hyvä opetella hieman armollisuutta itseään kohtaan. Tätä ammattia ei opita yhdessä yössä, ja aina kaikki ei vain suju ihan suunnitelman mukaan. Lisäksi on hyvä muistaa, että kaikkea ei voi hallita, vaikka kuinka yrittäisi. Välillä on hyvä jättää solmussa oleva ajanvarauskirja odottamaan hetkeksi ja lähteä vain kotiin. Lisäksi on hyvä muistaa, että syöminen ja nukkuminenkin ovat välillä ihan kannatettavaa toimintaa. Vaikka koronapandemia onkin karsinut mahdollisten vapaa-ajan aktiviteettien määrää, niin opintojen vastapainoksi on hyvä keksiä jotain itselle mieluisaa tekemistä. Kurssikavereilta saatava vertaistuki on myös jaksamisen kannalta todella tärkeää, sillä opiskeluun kuuluvat hyvät ja huonot hetket ovat parempia jaettuna.
Keinot oman jaksamisen tukemiseen ovat siis periaatteessa varsin yksinkertaisia, mutta tässäkin asiassa käytännön toteutus on usein yllättävän vaikeaa. Hammaslääkärin tietojen ja taitojen lisäksi opimme tässä ohessa muutakin. Epäonnistumisten sietämistä, toivottavasti myös hieman armollisuutta itseä kohtaan ja sitä, milloin kannattaa oikeasti levätä. Pitäkää siis huolta itsestänne ja kaverista!
Hanna Malinen
Kirjoittaja on neljännen vuosikurssin denttari Kuopiosta.