Aika kuluu nopeasti! Muistan, kun haaveilin hammaslääkärin ammatista ja pänttäsin lukiokursseja. Muistan riemuni, kun hammaslääketieteen opinnot Helsingin yliopistossa alkoivat. Ja nyt yhtäkkiä olemme vuosikurssini kanssa viimeisen, viidennen, vuoden opiskelijoita.
Vaikka opiskelu on ollut välillä kuormittavaa ja stressaavaa ja ennen tenttejä on voinut iskeä kiire ja paniikki, on haikeaa siirtää katse kohti syventävää käytännön harjoittelua. Haikeaa on myös luopua opetusklinikan arjesta, jossa opettajat ja kurssikaverit ovat aina olleet tukena. Röntgenkuvien tulkintaa on voinut ihmetellä yhdessä, hoitosuunnitelmista keskustella eri näkökulmista. Rauhassa on saanut opetella tiimityötä sekä asiakaskohtaamisia, myös haastavia vuorovaikutustilanteita. Joku potilas on voinut olla vihainen, ja jollain on ollut epärealistisia odotuksia hoitonsa suhteen.
Nyt jäljellä olevien tenttien, ryhmätöiden ja palautettavien tehtävien määrän voi laskea yhden käden sormin, ja viimeinen luento juhlallisuuksineen on jo merkitty kalenteriin. Kun opetusklinikan ovet sulkeutuvat toukokuussa, jatkuu vuosikurssimme oppiminen syventävässä käytännön harjoittelussa.
Syventävässä harjoittelussa opiskelijat soveltavat oppimaansa, saavat ammatillista varmuutta ja harjoittavat kykyään toimia itsenäisesti. Harjoittelupaikkaa etsitään aktiivisesti, ja onnekkaimmat ovat jo päässeet allekirjoittamaan työsopimuksen. Ylen uutisoimat hyvinvointialueiden talouden säästökuurit huolestuttavat – joudutaanko hammashoidostakin leikkaamaan ja palkataanko hammaslääkäreitä vähemmän? Suurissa kaupungeissa kilpailu paikoista on kovaa, ja voi tuntua, että paikkoja ei riitä kaikille. Tämä luo paineita ja epävarmuutta.
Siksi harjoittelupaikkoja etsitään joka puolelta Suomea. Harjoittelujakso ja asuminen pienemmällä paikkakunnalla voi tarjota rauhallisemman elämänrytmin ja uusia kokemuksia: voi vaikka nauttia luonnosta ja miettiä, olisiko tuleva elämä ja työpaikka pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Maaseudun asumiskustannukset voivat olla pienemmät, mikä voi auttaa säästämään rahaa muuhun. Nuorten voisi olla turvallisempaa perustaa perhe ja hankkia lapsia, kun löytyisi oma paikka työelämästä.
Olen hakenut kurssikavereitteni tapaan harjoittelupaikkaa ja odotan malttamattomana työhaastatteluja. Olen kiitollinen vuosistani hammaslääketieteen opinnoissa, joissa opin ammatin, sain ihania kavereita, joiden kanssa on ollut syvällisiä keskusteluja, juhlia, retkiä, matkoja ja kaikkea hauskaa, ja kasvoin aikuiseksi. Viimeinen luento ja koulunpenkki jäävät pian taakse, ja uusi vaihe elämässä on alkamassa. Jännittävää!
Sanni Miettinen
Kirjoittaja on viidennen vuosikurssin denttari Helsingistä.