”Saimme juuri tiedon, että jatkossa työnantajan tukemaan koulutukseen pääsee vain, jos koulutus on täysin välttämätön”, viestitti eräs julkisessa terveydenhuollossa työskentelevä lukija toimitukselle. Tiedossa on jo muutenkin, että täydennyskouluttautuminen on edelleen vähäisempää kuin ennen koronapandemiaa.
Kun keskustellaan koulutukseen pääsemisestä, keskustellaan usein pohjimmiltaan siitä, kuka kattaa koulutuksen kulut. Joskus keskustellaan jopa siitä, myönnetäänkö kouluttautumista varten palkatonta vapaata.
Hammaslääkärijärjestöt suosittelevat peruskoulutetulle hammaslääkärille täydennyskoulutusta kahdeksan päivää vuodessa ja erikoishammaslääkärille yhdeksän. Pitäisikö julkisen terveydenhuollon työnantajan maksaa kulut suosituksen mukaisilta 8–9 koulutuspäivältä vuodessa?
– Tätä odotusta ei varmaan useinkaan ole mahdollista täyttää. Se ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että työnantaja olisi koulutusvastainen. On hyvä muistaa, että palkallisella vapaalla koulutukseen osallistuminenkin on työnantajalta rahallinen panostus, sanoo Hammaslääkäriliiton asiantuntijahammaslääkäri Aija Hietala-Lenkkeri.
Hietala-Lenkkeri ajattelee, että tässä hyvinvointialueiden rahoitustilanteessa työntekijän kohtuullinen vastaantulo hyvässä hengessä on hyvä kompromissi.
– Molempien osapuolten vastaantuloa tarvitaan.
Hietala-Lenkkeri muistuttaa myös, että koulutuksen ei aina tarvitse olla kongressiin tai luennoille osallistumista. Se voi olla myös esimerkiksi verkkokoulutusta tai ammattikirjallisuuteen tutustumista, kunhan se liittyy kiinteästi työtehtäviin.
Kriisiajasta vakiintui uusi normaali
Hammaslääkäriliiton työmarkkinatutkimukset osoittavat, että täydennyskouluttautuminen on vähentynyt.
Vuosina 2012–2019 hammaslääkärit osallistuivat koulutukseen keskimäärin 6,7–7,6 päivää vuodessa, mutta koronapandemian aikana kouluttautuminen romahti 4,6 päivään. Siitä koulutuspäivien määrä on lisääntynyt vähitellen. Kevään 2023 tutkimuksessa koulutuspäiviä oli edeltävien 12 kuukauden aikana keskimäärin kuusi.
Hietala-Lenkkeri arvioi, että koulutuksen vähenemisen takana ovat työelämän muutokset.
– Pandemia-ajan kriisitilanteesta käynnistynyt muutos on saattanut ikään kuin vakiintua uudeksi normaaliksi arjeksi.
Lue koko juttu ja neljän kollegan ajatukset työpaikan täydennyskoulutuskäytännöistä lehden numerosta 5/24