Leukojen ja hampaiden löydökset kauan sitten eläneiden ihmisten jäänteissä kertovat edeltäjiemme elämästä. Varnhemin luostarin takamailla, Skaran kunnassa Ruotsin Länsi-Götanmaalla tehtiin arkeologisia kaivauksia vuonna 2005. Tutkitut haudat ovat peräisin 900–1100-luvuilta ja edustavat yhtä Ruotsin varhaisimmista tunnetuista kristillisistä viikinkiajan asutuksista.
Koska löydetyt jäännökset olivat suhteellisen hyvin säilyneitä, noin 300 haudoista löydettyä jäännöstä voitiin tutkia osteologisesti. Hampaiden ja leukojen tutkimuksia kyettiin tekemään 171 vainajalle (1). Tietokonetomografiatutkimus tehtiin lisäksi 15 vainajalle (2). Tutkimuksissa rekisteröitiin muun muassa puuttuvien ja jäljellä olevien hampaiden määrä, kavitoituneet kariesvauriot, hampaiden kuluminen ja periapikaalisia muutoksia.
Kolmella neljästä vainajasta (n = 133) oli pysyvä hampaisto, heidän keskimääräiseksi iäkseen kuolinhetkellä arvioitiin 35 (14–55) vuotta. Hampaita oli kaikkiaan 3 293, eli keskimäärin 24,8 hammasta vainajaa kohti. Suuri osa puuttuvista hampaista (72 %) oli menetetty tai hävinnyt kuoleman jälkeen.
Hieman yli joka kymmenennessä pysyvässä hampaassa (13 %) oli kavitoitunut kariesvaurio. Suuri osa näistä oli kutosissa ja seiskoissa. Yllättäen 25 % kariesvaurioista oli juurenpinnoilla.
Hampaiston kuluminen oli yleistä. Suurella osalla vainajista molaarit ja etuhampaat olivat kuluneet niin, että dentiini oli paljastunut.
Kahdella vainajalla yläkulmahampaat olivat jääneet puhkeamatta, yhdellä vainajalla oli mesiaalipurenta, muuten hampaistot olivat tutkijoiden mukaan neutraaleja ja harmonisia, hampaiden ahtaus sekä purentavirheet olivat harvinaisia.
Joillakin vainajilla hampaissa oli myös merkkejä mahdollisista hoitoyrityksistä, voimallisesta hammasvälien puhdistamisesta sekä hampaiden käytöstä työvälineinä.
Tietokonetomografiatutkimuksissa (n = 15) havaittiin periapikaalisia leesioita jopa 80 %:lla (12/15), kahdella kolmasosalla (10/15) horisontaalista kudostuhoa, puolella leukanivelen muutoksia (8/15) sekä viidenneksellä merkkejä kroonisesta sinuiitista (3/15).
Tutkimusten löydökset viittaavat tutkijoiden mukaan siihen, että kariesvauriot, hampaiston kuluminen ja infektiot olivat yleisiä ja vaikuttivat merkittävästi viikinkiajan ihmisen elämän arkeen, mahdollisesti jopa hengenvaarallisesti. Lisäksi havaittiin merkkejä hampaiden käytöstä työvälineinä sekä mahdollisista hoitoyrityksistä, mikä antaa ainutlaatuisen näkökulman viikinkiajan ihmisten elinoloihin ja selviytymiskeinoihin.
Eero Raittio
HLT, EHL
Kirjallisuutta
1. Bertilsson C, Vretemark M, Lund H, Lingström P. Caries prevalence and other dental pathological conditions in Vikings from Varnhem, Sweden. PLoS One 2023 Dec 13; 18(12): e0295282. doi: 10.1371/journal.pone.0295282.
2. Bertilsson C, Borg E, Vretemark M, Lund H. Findings from computed tomography examinations of Viking age skulls. BDJ Open 2025 Feb 18; 11(1): 18. doi: 10.1038/s41405-025-00309-9.