Pikadiagnostiikasta on tullut arkipäivää monien systeemisairauksien diagnostiikassa. Verensokerin pikamittaukset tulivat käyttöön jo vuonna 1965, jolloin Dextrostix©-menetelmä kehitettiin, ja sillä voitiin mitata pisarasta verta sen glukoosipitoisuus.
Sittemmin menetelmät kehittyivät verensokerinmittauksen suhteen siten, ettei nykyisissä monitorointimenetelmissä tarvita edes verta, vaan mittaus perustuu infrapuna- tai bioimpedanssispektroskopiaan. Potilaan ranteessa pidettävä laite keskustelee tarvittaessa suoraan kännykän tai pilvipalvelun kanssa mahdollistaen jatkuvan verensokerin seurannan.
Kreikkalaistutkijat julkaisivat hiljattain tulokset tutkimuksesta, jossa 139 paronpotilaan glykohemoglobiini (HbA1c) määritettiin hyperglykemian toteamiseksi (Mataftsi ym. Clin Oral Invest 2019; 23: 4365). Tunnettu tosiasia on, että parodontiitti ja diabetes kulkevat usein käsi kädessä, ja HbA1c kuvaa potilaan sokeritasapainoa edeltävien kuukausien ajalta. Tässä tutkimuksessa löytyi aiemmin toteamaton hyperglykemia 25 %:lla potilaista.
HbA1c-arvot korreloivat merkitsevästi myös lihavuuden kanssa, mikä sinänsä ei ole uutinen: 35 %:lla potilaista oli korkea BMI (≥ 30) ja keskivartalolihavuus.
Glukoosia ja HbA1c:a, kuten monia muitakin biomarkkereita, voi mitata myös syljestä. Syljen käyttökelpoisuudesta diabetespotilaiden seurannassa on raportoitu useasti aikaisemminkin. Esimerkiksi japanilaiset tutkijat ovat korostaneet noninvasiivisen sylkitestauksen soveltuvuutta erityisen hyvin lapsipotilaille mutta myös yleisemmin diabeteksen seulontamenetelmänä (Numako ym. Anal Chem 2016; 88: 635).
Syljen biomarkkerianalyysit istuvatkin luontevasti hammashoidon yhteyteen. Suomalaisen Timo Sorsan tutkimusryhmän kehittämä MMP-8-entsyymin mittaukseen perustuva tuolinvierustesti (PerioSafe©) on tästä hyvä esimerkki, ja se vaikuttaa lupaavalta myös diabeteksen seulonnassa (Grigodiadis ym. Diabetes 2019, doi: 10.3390/diagnostics9040151).
Väestön vanhetessa hammashoidon painopiste tulee muuttumaan kokonaisvaltaisemmaksi, jolloin yleislääketieteelliset näkökohdat korostuvat. Kannattaa siksikin laajentaa perspektiiviä ja päivittää tiedot merkittävien kansansairauksien seulonnasta ja siitä, miten ne tulee huomioida yksittäisen potilaan hoidossa.