Acta Odontolgica Scandinavica -lehdessä julkaistun tuoreen tutkimuksen mukaan juurihoidetut hampaat säilyvät hyvin osana hampaistoa suomalaisväestössä. Juurihoidetuista hampaista 91 % säilyi osana hampaistoa viisivuotisseurannassa, eikä primaari- ja uusintajuurihoitojen välillä ollut merkitsevää eroa. Aineiston hampaista kaksi prosenttia juurihoidettiin uudestaan seuranta-aikana.
Suomalaisvetoinen tutkimus toteutettiin rekisteritutkimuksena Oulun kaupungin perusterveydenhuollon potilaista. Aineisto oli satunnaisotos vähintään 20-vuotiaista potilaista, joille oli aloitettu juurihoito vuonna 2014 (n = 713). Jokaiselta potilaalta otettiin mukaan tutkimukseen yksi juurihoidettu hammas, ja niiden hoitoa seurattiin rekisteristä kesäkuuhun 2020 saakka. Röntgenkuvia ei katsottu. Hampaista rekisteröitiin juurihoidon toteutus, käyntikertojen lukumäärä ja mahdollisen hampaan poiston päivämäärä. Tilastollisiin analyyseihin käytettiin Coxin regressioanalyysiä ja Kapplan-Meierin elinaika-analyysiä.
Tutkimusaineistona oli terveyskeskushammaslääkärien tekemät juurihoidot, ja tekijänä suurimmassa osassa peruskoulutettu hammaslääkäri. Tutkijat huomauttavat, että on mahdollista, että hammas on juurihoidettu uudestaan tai poistettu yksityissektorilla tai eri kaupungissa, mutta tätä ei ollut mahdollista selvittää.
Tutkijat huomauttavat, että juurihoidon tavoite on säilyttää infektoitunut hammas toiminnallisena osana hampaistoa ja purentaa. Juurihoidon onnistumista voidaan puolestaan arvioida kahdella tavalla: onko hammas tutkimushetkellä suussa (survival) tai onko hammas kliinisradiologisen tutkimuksen perusteella parantunut (success).
Suomalaistutkijoiden mukaan kliinisradiologiseen paranemiseen on kehitetty standardoituja arviointimenetelmiä, jotka eivät ota huomioon arviointihetkellä hidastunutta paranemista tai muutoksia, joiden paraneminen ei juurihoitamalla ole mahdollista.
He ehdottavat, että muutosten kohdalla juurihoitoa ei tulisi kuitenkaan kuvata epäonnistuneeksi vaan arvioida hampaan säilymistä laajemmin osana hampaistoa. Eri tutkimusasetelmilla voi olla vaikutusta hammaslääkärin arvioon hoidon ennusteesta ja vaikuttavuudesta.
Aiemmissa suomalaistutkimuksissa kolmen vuoden seurannassa 85 % juurihoidetuista hampaista parani kliinisradiologisesti arvioituna, mutta hampaiden säilymistä hampaistossa ei ole aiemmin arvioitu. Survival-tutkimus tukee aiempia tuloksia juurihoidon erinomaisesta ennusteesta Suomessa.
Tutkijoiden mukaan poistettujen hampaiden määrä seuranta-aikana oli tässä tutkimuksessa vähäinen. Useista eri analysoiduista tekijöistä hammasryhmä, potilaan sukupuoli, käyntien lukumäärä tai diagnoosi eivät vaikuttaneet hampaan poistoriskiin. Yllättävä, mutta rohkaiseva tulos tutkijoista oli, että vaikka juurihoidon kesto ylittää Käypä hoito -suosituksen mukaisen ajan, se suojaa silti hampaan poistolta.
Tutkimuksessa hoitoaika juurihoidon aloituksesta juurentäyttöön oli keskimäärin viisi kuukautta. Nuorimmalla ikäryhmällä (20–39-vuotiaat) juurihoidetun hampaan elinaika oli pisin (95 %) verrattuna iäkkäämpiin (40–59-vuotiailla 88 % ja yli 60-vuotiailla 89 %). Lyhyt juurihoidon kesto (0–14 päivää) avauksesta juurentäyttöön lisäsi riskiä hampaan poistolle yli kaksinkertaiseksi.
Survival of endodontically treated teeth in public dental service in Northern Finland: a practise-based register study
Anne Laajala 1, 2, Matti Nuutinen 1, Atso Luttinen 1, Hannu Vähänikkilä 3, Tarja Tanner 1, 4, Marja-Liisa Laitala 1, 2 ja Saujanya Karkia 1
1 Kariologian, endodontian ja lasten hammashoidon oppiaine, Väestöterveyden yksikkö, lääketieteen tiedekunta, Oulun yliopisto
2 Medical Research Center ja Oulun yliopistollinen sairaala
3 Pohjois-Suomen syntymäkohortit ja Arctic Biobank, Väestötutkimuksen infrastruktuuruyksikkö, lääketieteen tiedekunta, Oulun yliopisto
4 Pohjois-Suomen hyvinvointialue Pohde
Acta Odontolgica Scandinavica 2024; 83: 190–196. Julkaistu verkossa: 25.4.2024
https://doi.org/10.2340/aos.v83.40491