Ehkä se johtuu hiljattain olleista Hammaslääkäripäivistä ja kollegojen tapaamisesta, mutta aika ajoin oikein erityisesti innostun monipuolisesta tieteenalastamme.
Luin taannoin artikkelin hammaslääketieteellisten adhesiivisten materiaalien kehittymisestä (1). Adhesiivisia materiaaleja on kehitelty ja kehitetään edelleen tavoitteena tehdä niistä vähemmän tekniikkaherkkiä ja kestämään paremmin hampaaseen kohdistuvia mekaanisia ja biologisia haasteita.
Potilas ja hammaslääkäri altistuvat monissa kariologian toimenpiteissä kemikaaleille, joiden oikea käyttö paitsi varmistaa, että haluttu toimenpide onnistuu, on myös potilaalle ja hammaslääkärille turvallista. Iso osa hammaslääkärin työajasta on korjaavaa hoitoa, joka pitää sisällään laajan kirjon indikaatioita primaarikarieksesta juurihoidettujen hampaiden lopulliseen restauraatioon, jotakin mainitakseni.
Aihe on hammaslääkärille hyvin keskeinen. Ymmärrys kariesprosessin histopatologisesta mekanismista on kaiken korjaavan hoidon perusta. Missä vaiheessa meidän kannattaa tehdä mitäkin ja mikä on potilaan, hammaslääkärin ja materiaalin rooli hoidon onnistumisessa?
Omalla ja ennen kaikkea potilaan toiminnalla pystyttäisiin usein välttämään ensimmäisestä täytteestä alkava korjaavan hoidon kierre. Hammas on hienosti rakentunut, ja hampaan puolustusmekanismit sekä pulpan paranemispotentiaali ne jaksavat aina hämmästyttää.
Hammaslääkärin on turha leikkiä tässä sankaria. Pulpan fibroblastit rokkaa (2)! Odontoblastit ja odontoblastien kaltaiset solut muodostavat tertiääristä dentiiniä erilaisten ärsykkeiden seurauksena ja pyrkivät estämään bakteeri-invaasion pulpaan. Loputtomasti tämä ei toki toimi, mikäli altistus jatkuu eikä potilas tai lopulta hammaslääkäri puutu asiaan.
Hammaslääkärin diagnostiikkataidot tulevat esiin, kun mietitään syitä löydöksiin. Mikään vaurio ei ilmesty ilman syytä. Yksikään hammas ei infektoidu ilman syytä. Diagnoosista on kuitenkin vielä pitkä matka hoitotoimenpiteeseen. Oikea diagnoosi ja oikea hoito parantavat prognoosia.
Oletko tullut ajatelleeksi, että usein täytteiden uusimisen syy ei muutu primaarisyystä ensimmäisen täytteen taustalla (3)? Eli tehdyn toimenpiteen lisäksi juurisyyhynkin pitäisi yrittää puuttua.
Hammas on myös mielenkiintoinen mineralisoitunut kudos, joka poikkeaa luukudoksesta uusiutumisensa vuoksi. Jos dentiini osaisi puhua, niin mitä se minunkin suuni olosuhteista kertoisi?
Tai oletko tullut ajatelleeksi suun biofilmiä? Mikrobien läsnäolo ei automaattisesti tarkoita todettua tautia ja esimerkiksi kavitoitunutta hampaan pintaa. Tila poikkeaa muualta elimistöstä todetuista mikrobivälitteisistä sairauksista.
Tällaisina hetkinä sitä hurmioituu hammaslääketieteestä, kun miettii, kuinka mielenkiintoisia ja moniulotteisia asiat ovat.
Tarja Tanner
Viitteet:
1. Cadenaro M, Josic U, Maravić T, Mazzitelli C, Marchesi G, Mancuso E, Breschi L, Mazzoni A. Progress in Dental Adhesive Materials. J Dent Res 2023; 102(3): 254–262.
2. Álvarez-Vásquez JL, Castañeda-Alvarado CP. Dental Pulp Fibroblast: A Star Cell. J Endod 2022; 48(8): 1005–1019.
3. Opdam NJ, Bronkhorst EM, Loomans BA, Huysmans MC. Longevity of repaired restorations: a practice based study. J Dent 2012; 40(10): 829–35.