Tänä kesänä työskentelin toista kertaa hammashoitajana, kuten valtaosa kurssikavereistanikin, ja todennäköisesti seuraava kesä kuluukin jo kesäkandina. Työssä oppii paljon, kun hammaslääkäriä saa seurata koko kesän lähietäisyydeltä. Onnekkaimpia ovat he, jotka pääsevät seuraamaan eri ammattilaisten, kuten hammaslääkärien, -hoitajien, ajanvaraajien ja siistijöiden, työskentelyä ja omaksumaan erilaisia oppeja kliiniseen työhön sekä vuorovaikutukseen potilaiden ja muun henkilökunnan kanssa. Työpaikan kiva henki ja hyvä tiimityö luovat kaikille työyhteisön jäsenille turvallisen olon työskentelyyn.
Vaikka hammashoitajan työ on ollut opettavaista ja antoisaa, alkoi toisena hoitajakesänä into hammaslääkäriksi pääsemiseen jo olla huipussaan. Ensimmäisen kesän aikana oppimiskäyrä oli jyrkkä: uusia instrumentteja ja hoidossa käytettäviä aineita sai opetella liukuhihnalta, sillä kahden prekliinisen opiskeluvuoden jälkeen vain harvat toimenpiteet olivat tuttuja.
Toisen kesän koittaessa työ oli jo opintojen etenemisenkin vuoksi tutumpaa, ja energiaa jäi edellistä kesää enemmän keskittyä vuorovaikutukseen potilaan kanssa ja hoidon toteutumisen seuraamiseen. Opin paljon lisää esimerkiksi protetiikasta, koska oppialan perusteet olivat minulle jo opintojen vuoksi tuttuja. Ensimmäisenä hoitajakesänä en ymmärtänyt vielä protetiikan perusteita, ja hoidon seuraaminen oli hankalaa, koska en tiennyt, miksi jokin työvaihe tehtiin.
Hoitajan työ on vaihtelevaa, mutta hoitoon liittyvät päätökset ja ongelmanratkaisu jäävät hammaslääkärin vastuulle. Toisin kuin opetusklinikassa tapahtuvassa potilastyössä, valmistuneiden hammaslääkärien työn jälkeä ei juuri arvioida. Useimmissa tapauksissa potilaalla ei ole realistista mahdollisuutta arvioida hoidon laatua, ja potilaiden mielikuva hoidon toteutumisesta onkin näyttänyt perustuvan hoitohenkilökunnan vuorovaikutuksen onnistumiseen sekä vastaanottokäynnin kestoon.
Olen kesän aikana havainnut, että useassa tapauksessa potilaat arvioivat hyväksi hoidoksi sellaisen, joka on nopeasti ohi. Ystävällisen vuorovaikutuksen lisäksi on tärkeää selittää potilaalle, miten ja miksi kyseinen hoito tehdään. Kesän aikana eräs potilas kehui tilannetta, jossa hampaan paikka vaihdettiin alle puolessa tunnissa ja vertasi sitä edelliseen käyntiin, joka oli kestänyt yli tunnin. Potilas ei tosin osannut ottaa huomioon restauraatioiden erilaista kokoa, materiaalia tai sijaintia suussa.
Hammaslääkärin työnkuvassa korostuu työn autonomian lisäksi moraalinen vastuu toimia parhaalla mahdollisella tavalla riippumatta siitä, tullaanko oman työn laatua arvioimaan. On tärkeää tiedostaa oman osaamisen rajat ja hakea apua, kun omat taidot eivät riitä – hammashoito on tiimityötä, jossa jokaista tarvitaan. Kesän aikana tämän Hippokrateen valassakin vannottavan seikan painoarvon ymmärsi aiempaa paremmin: ”Pidän jatkuvasti yllä korkeaa ammattitaitoani ja arvioin työni laatua” ja ”Suhtaudun kollegoihini kunnioittavasti ja annan heille apuani, kun he potilaita hoitaessaan sitä pyytävät. Rohkaisen potilaitani kysymään tarvittaessa myös toisen lääkärin mielipidettä”.
Sanni Heikkinen
Kirjoittaja on neljännen vuosikurssin denttari Helsingistä.