Kun vastaanotolla on fluoridin turvallisuudesta huolestunut potilas, hammaslääkärin on hyvä tietää, mistä huoli kumpuaa.
Euroopan hammaslääkärijärjestö CED peräänkuuluttaa malttia natriumfluoridin luokituksesta julkisuudessa käytävään keskusteluun.
Fluoridi on ollut puheenaiheena useissa Euroopan maissa sen jälkeen, kun Ranskan elintarvike-, ympäristö- ja työterveys- ja työturvallisuusvirasto julkaisi viime vuoden lopussa raportin, jossa natriumfluoridia käsitellään hormonitoimintaa häiritsevänä ja lisääntymisterveyttä haittaavana aineena.
Tämän jälkeen Euroopan kemikaalivirasto ryhtyi tarkastelemaan asiaa ja päätyi ehdottamaan natriumfluoridin luokituksen tarkistamista. Kemikaalivirasto kysyi tässä yhteydessä hammaslääkärijärjestö CED:n kantaa, jonka muotoilussa puolestaan myös Hammaslääkäriliitto oli mukana.
CED korosti kemikaalivirastolle jättämässään vastauksessa, että päivittäinen hampaiden harjaus fluorihammastahnalla on edelleen perustavanlaatuinen ja koko väestöön kohdistuva toimenpide, joka vähentää merkittävästi karieksen esiintyvyyttä ja etenemistä. Samalla CED totesi, että fluoridia sisältäviä suunhoitotuotteita ei kuitenkaan tule niellä, vaikka pienten fluoridimäärien nielemisestä aiheutuvat vaikutukset ovatkin vähäisiä.
Vastauksessaan CED painottaa myös riskien ja hyötyjen huolellisen arvioimisen merkitystä. Fluoridin hyödyt ehkäisevässä suun terveydenhoidossa sekä suun ja yleisterveyden edistämisessä ovat suuremmat kuin siihen liittyvät riskit.
Paikallisesti käytettävien suunhoitotuotteiden turvallisuutta on joka tapauksessa arvioitava jatkossa entistä perusteellisemmin, CED toteaa kannanotossaan.
Keskeisiä asioita on kolme
Mitä hammaslääkäri voi vastaanotolla sanoa, jos potilas on huolissaan hammastahnansa sisältämästä fluoridista? Hammaslääkäriliiton asiantuntijahammaslääkäri Aija Hietala-Lenkkeri kehottaa kuuntelemaan potilasta ja tämän huolta tarkalla korvalla.
– On hyvä kertoa, että hoitosuositusten mukainen fluorihammastahnan käyttö on eri asia kuin useiden fluoridin vaarallisuutta osoittaneiden tutkimusten ylenmääräinen fluoridin käyttö. Näissä fluoridia on tyypillisesti ensinnäkin nielty ja lisäksi vielä huomattavasti hammastahnan fluoridimääriä suurempia annoksia.
Haittavaikutusten kannalta keskeisiä asioita on kolme: saannin kokonaismäärä, fluoridin nieleminen ja tuotteen fluoridipitoisuus. Kokonaismäärässä fluoridin lähde on olennainen.
– On siis merkittävä ero sillä, onko fluoridin lähde suositusten mukaan käytetty fluoritahna vai fluorattu vesijohtovesi, maito tai suola, jollaisia Suomessa ei käytetä. Toisin kuin tahna, vesi, maito ja suola niellään ja niissä oleva fluoridi imeytyy maha-suolikanavasta.
Hietala-Lenkkeri toteaa, että hammastahnassa fluoridin määrä on optimoitu siten, että suositusten mukaan käytettynä toimitaan juuri kapean terapeuttisen leveyden alueella.
Omaan kuplaansa ei pidä poteroitua
Hietala-Lenkkeri muistuttaa, että hammaslääkärikuplaan poteroituminen ei edistä keskusteluyhteyden syntymistä vastaanotolla.
– Potilaalle on myös tärkeä ilmaista, että hammaslääkärit ovat tietoisia fluoridin käyttöön liittyvistä riskeistä.
Vaikka tutkimusnäyttö fluoritahnan turvallisuudesta ja kariesta ehkäisevästä tehosta suositusten mukaan käytettynä on vahvaa, asiantuntijoilla ei Hietala-Lenkkerin mukaan ole varaa ylimielisyyteen.
– Tarve laadukkaille tutkimuksille fluoridin vaikutuksista yleisterveyteen on ilmeinen.
> Lisätietoa fluoridista käytävän keskustelun tueksi Hammaslääkäriliiton verkkosivulla.