Syksy on omalla erikoisalallani kiivainta opetusaikaa. Opettajan näkökulmasta jatkuvan mielenkiinnon kohteena on opetuksen kehittäminen ja pohdinta siitä, miten opiskelijat oppisivat parhaiten ja miten oppiminen parhaalla tavalla varmistetaan.
Hammaslääkärin ammatissa hyvä kliininen taito perustuu vahvaan teoreettiseen osaamiseen. Koronan myötä etäopetukset ovat tulleet jäädäkseen, samoin etäwebinaarit. Osa opiskelijoista kokee etäopetuksen hyväksi ja seuraa opetusta itselleen parhaiten soveltuvassa paikassa.
Keskustelin hiljattain gastroenterologi-opettajakollegan kanssa etäopetuksesta. Hän kertoi oman lääketieteen opiskelunsa perustuneen aikanaan kokonaan siihen, että juuri opittua käytiin luentojen ja ryhmäopetusten jälkeen läpi yhdessä kurssikaverien kanssa. Hän mietti, miten gastroenterologian luentojen kuunteleminen vain etänä voi riittää kenellekään opiskelijalle.
Iranilaisessa tutkimuksessa selvitettiin opintojen eri vaiheessa olevien hammaslääketieteen opiskelijoiden oppimistyylejä (1). Tutkimuksessa prekliinisessä, simulaatio-opetuksen ja kliinisessä vaiheessa olevat opiskelijat vastasivat web-pohjaiseen VARK-kyselyyn, jonka vastauksia analysoitiin paitsi raakadatasta, myös normalisoidussa datassa ja painotetun pisteytyksen menetelmillä. Tutkimuksessa havaittiin, että visuaalista ja auditiivista oppimistyyliä suosittiin samalla tavalla opiskelujen eri vaiheessa. Opiskelujen loppuvaiheessa kineettistä oppimistyyliä käytettiin kuitenkin merkitsevästi enemmän ja ”lukeminen-kirjoittaminen”-opiskelutyyliä merkitsevästi vähemmän. Tämä onkin hyvin ymmärrettävää ammattimme käytännönläheisyyden takia, korostuuhan käytännönläheisyys juuri opiskelujen loppuvaiheessa.
Tutkijat kirjoittavat päätelmissään, että opettajien olisi oltava tietoisia oppimistyylien moninaisuudesta, jotta he voivat muun muassa kehittää omaa opetustaan. Myös opiskelijoiden tulisi olla tietoisia eri tavoista oppia, jotta he voisivat paremmin selviytyä akateemisista haasteista.
Opiskelijoiden oppiminen on aina opettajan ensisijainen tavoite. Monipuoliset opetusmenetelmät suosivat suurinta osaa opiskelijoista. Ammattimme vaativa teoreettinen tausta vaatii kuitenkin aina myös lukemista. Kineettisemmät opiskelijat voisivat ehkä hyötyä juuri niistä kurssikaverien kanssa käytävistä aivoriihistä.
Paljon käytetystä, potilastapauksiin perustuvasta oppimisesta on julkaistu monia mielenkiintoisia artikkeleita. En malta olla nostamatta esiin mielenkiintoista espanjalaista tutkimusta, jossa hoitosuunnitelmien tai diagnoosin sijaan ratkottiin eettisiä ongelmatilanteita (2). Tutkimuksessa etiikan kurssilla olevien hammaslääketieteen opiskelijoiden tuli miettiä viiden todellisen, eettisesti haastavan potilastapauksen kohdalla, miten he tilanteessa toimisivat. Tutkimuksessa todettiin, että vaikka teoreettista tietoa etiikasta olisi enemmän, se ei välttämättä johda parempaan moraaliseen kykyyn ratkaista haastavia tilanteita.
Ainakin eettisiä ongelmatilanteita kannattaa varmasti pohtia yhdessä opiskelukaverin, opettajan tai kollegan kanssa.
Tarja Tanner
Dosentti, kliinisen hammashoidon ehl (kariologia ja endodontia)
Lähteet:
1. Tonkaboni A, Pareshkooh MK, Manafi S, Mendes RA, Kharazifard MJ. Different scoring methods of the VARK questionnaire to evaluate dentistry Students’ learning styles. Eur J Dent Educ 2023 Aug; 27(3): 515–519. doi: 10.1111/eje.12835. Epub 2022 Jul 12. PMID: 35791846.
2. Macpherson I, Arregui M, Marchini L, Giner-Tarrida L. Analysis of moral reasoning in dentistry students through case-based learning (CBL). J Dent Educ 2022 Apr; 86(4): 416–424. doi: 10.1002/jdd.12830. Epub 2021 Nov 18. PMID: 34796479.