Aloitin työt Hammaslääkäriliitossa valtuuston kevätkokouspäivänä vuonna 2010. Ensimmäinen työtehtäväni oli opiskelijavaltuutettujen kanssa verkostoituminen – tähän minua kannusti silloinen toiminnanjohtaja Matti Pöyry. Opiskelijoilla oli ollut hyvinvointihuolia ja toiveita, että Hammaslääkäriliitto voisi auttaa.
Sainkin sitten kuulla uupumuksesta ja kohtuuttomista vaatimuksista. Opinnot olivat kuormittavia, eikä opiskelu ollut muilla aloilla yhtä raskasta. Opiskelijoiden toiveena oli, että Hammaslääkäriliitto tekisi valtakunnallisen kyselyn opiskelijoiden hyvinvoinnista ja toisi opiskelijoiden ääntä kuuluviin. Tavoitteena oli luonnollisesti parantaa opiskelijoiden tilannetta, ja puhuimme kyselystä, jota voisi toistaa myöhemmin.
Ryhdyimme toimeen ja Hammaslääkäriliiton vuoden 2011 toimintasuunnitelmaan kirjattiin, että ”tehdään opiskelijoiden hyvinvointitutkimus yhteistyössä opiskelijajärjestöjen kanssa, jossa kartoitetaan hyvinvoinnin lisäksi mm. opiskelijoiden urasuunnitelmia”. Urasuunnitelmien seurannan halusin mukaan, koska se auttaa ennakoimaan työmarkkinoiden kehitystä.
Paljon on vettä virrannut, ja vuonna 2011 hammaslääketiedettä opiskelleet ovat varttuneet nelikymppisiksi ja itsekin melkein viisikymppiseksi. En tiedä mitä te, jotka vastasitte vuoden 2011 kyselyyn, ajattelette tällä hetkellä hammaslääketieteen opintojen kuormittavuudesta. Osa teistä on nyt itse opettajan roolissa tai nuorten hammaslääkärikollegojen ohjaajina. Olen myös miettinyt, mitä mahdatte ajatella tämän päivän opiskelijoista silloin, kun he kertovat teille murheistaan. Uskon ja toivon, että myötäeläen, vaikka aika onkin varmasti kullannut muistoja.
En tiedä varmaksi mutta oletan, että opiskelijoiden hyvinvointitutkimuksilla on ollut vaikutusta siihen, että opintojen kuormitusta on kohtuullistettu ja opiskelijoiden hyvinvointia on pienin askelin parannettu. Edelleen esimerkiksi neljännen vuosikurssin opiskelijoista joka viides pitää opiskelua erittäin raskaana, mutta tutkimussarjan alussa näin koki noin kolmannes opiskelijoista.
Koulutusyksiköt ovat suhtautuneet tutkimukseen myönteisesti, vaikka joskus tulokset ovat aiheuttaneet pientä porinaa. Vuosien varrella on ollut upea kuulla siitä, kuinka koulutusyksiköissä on käyty dialogia opiskelijoiden kanssa ja yhdessä kehitetty oppimisympäristöä sellaiseksi, joka tukee kaikkien jaksamista. Tiedän, että opettajilla ei ole helppoa, kun opiskelijamäärät kasvavat ja resurssit ovat niukat. On vaikea kuvitella profession kannalta arvokkaampaa työtä kuin mitä opettajat tekevät.
Jaakko Koivumäki
Hammaslääkäriliiton erikoistutkija