En olisi vielä jokin aika sitten osannut kuvitella opiskelevani hammaslääkäriksi etäopetuksessa. Keskiviikkoon 18.3. herätessäni valmiuslaki on astunut voimaan ja yliopistot ovat siten sulkeutuneet.
Vielä edellisviikon torstain luennolla mietiskelimme, lähtisimmekö odotettuun neljännen vuosikurssin tapahtumaan Apollonia Symposiumiin Kuopiossa. Asia ratkesi kyseisen aamupäivän aikana, kun yli 500 osallistujan tapahtumat peruttiin. Samainen iltapäivä vierähti potilaita hoitaessa uutispimennossa, mutta päivän päätteeksi potilaspapereita kirjaillessa radion uutisista kuuli, kuinka koronavirus oli todella alkanut mullistaa maailman menoa.
Pandemia laittoi pian arjen asioita uusiin mittasuhteisiin. Aiemmin harmitti, kun läsnäolopakollisen luentoajan muutos laittoi ostamaan aamujunan sijaan iltajunan Helsingin viikonloppureissulle. Koronavirustilanteen myötä kyseinen matka on nyt vaihtunut viikonloppuun kotisohvalla, mutta se ei tässä maailmantilantilanteessa enää paina. Merkityksellisempää on nyt huolehtia toistemme terveydestä ja vähentää viruksen vaeltamista väestössä.
Isotäti muistelee puhelimessa talvi- ja jatkosodan aikoja. Silloin poikkeuslainsäädännön ollessa voimassa elettiin vielä erikoislaatuisempia kausia. Kaupoissa ei ollut mitä hamstrata. Vessapaperin puuttuessa ei voinut turvautua bideesuihkuun, kun tarpeet hoidettiin ulkohuussissa. Koulu oli suljettu, koska tarvittiin majoituspaikkoja evakoille. Nyt virusta vastaan taistellessa pyydetään viettämään aikaa kotosalla.
Poikkeuksellisia historiallisia päiviä tässä uutisvirrassa toki eletään. Viikon 12 alkaessa koronaepidemian vaikutuksista arkeen tiedettiin vähemmän, ja seurasimme mielenkiinnolla hallituksen tiedotustilaisuutta uusista toimista viruksen leviämistä vastaan. Huomaan, että olen tottunut siihen, miltä vallankäyttö historiankirjojen käänteissä on näyttänyt. Kaiken tämän keskellä tuntuu hienolta, että poikkeuslakien käyttöönotosta on kertomassa naisia.
Tämä on uusi tilanne kaikille, ja poikkeusaika tuo ilmoille lukuisia kysymyksiä opintojen etenemisestä. Neljännen vuoden opiskelijat pohtivat viransijaisuuskelpoisuuden saamista kesäksi ja viimeisen vuoden opiskelijat toivovat voivansa valmistua. Hammaslääketieteen opiskelu on totutusti ollut hyvin käytännönläheistä, joten kevään opetuksen muuntaminen etäopetukseksi on iso mullistus yliopistoille. Varsinkin, kun olosuhteet ovat viime aikoina saaneet nopeasti uusia käänteitä.
Uusia ohjeita sähköpostiin odotellessa voi tarttua opiskelussa siihen mahdollisuuteen, ettei teoriaopiskeluun ole aiemmin ollut näin paljoa aikaa. Kunhan saa ajatuksen käännettyä uutisvirrasta Käypä hoito -suositusten tankkaamiseen.
Julia Rousu
Oulun yliopiston 4. vuosikurssin opiskelija