Purentaelimistön kipujen ja toimintahäiriöiden (TMD) etiologia on monisyinen. TMD:n riskitekijät voivat olla psykologisia, sosiaalisia ja fysiologisia, ja niiden keskinäinen vuorovaikutus saattaa lisätä TMD-kivun riskiä ja oireiden vaihtelua. Tätä vuorovaikutusmallia kutsutaan biopsykososiaaliseksi malliksi. Biopsykososiaalinen malli voi parantaa ymmärrystä TMD-kivun kehittymisestä, mikä puolestaan saattaa auttaa sairauden diagnosoinnissa, hoidon valinnassa ja pysyvän kivun ennaltaehkäisyssä.

Biopsykososiaalisilla tekijöillä on tärkeä rooli purentaelimistön kipujen ja toimintahäiriöiden (TMD) kehittymisessä ja oirekuvan muodostumisessa. Purentaelimistön kivulle ja toimintahäiriölle on hiljattain kehitetty uusi diagnostinen kriteeristö (DC/TMD, Diagnostic Criteria for TMD), joka pohjautuu aikaisempaan RDC/TMD (Research Diagnostic Criteria for TMD) -kriteeristöön. Molemmat kriteeristöt koostuvat Axis I -osasta, jonka avulla tehdään kliininen diagnoosi, ja Axis II -osasta, jota käytetään psykososiaaliseen arviointiin.

Maitohampaat alkavat kehittyä jo kohdussa, ja niiden kiilteen muodostus päättyy lapsen ollessa noin vuoden ikäinen. Syntymän hetki on stressitekijä kiillettä muodostaville ameloblasteille. Niiden toiminta häiriintyy hetkeksi, ja tuloksena kiilteeseen syntyy häiriölinja, jota kutsutaan neonataalilinjaksi. Neonataalilinja erottaa ennen syntymää ja sen jälkeen kehittyneen kiilteen. Aikaisempi tutkimus viittaa siihen, että muutkin stressitekijät kuin synnytys – esimerkiksi traumat tai rokotukset – saattavat aiheuttaa häiriölinjan. Maitohampaiden kiille voi näin ollen antaa tietoa lapsen syntymästä, elinolosuhteista ja sairauksista.

Purentaelimistön toimintahäiriöiden (TMD) etiologia on hyvin monitekijäinen. TMD-oireet ovat yleisiä ja voivat vaikuttaa suunterveyteen liittyvään elämänlaatuun. Terveyskäyttäytymisen ja elämäntapatekijöiden yhteyttä TMD-oireisiin on aikaisemmin tutkittu hyvin vähän, eikä tällaisesta yhteydestä ole selkeää ja yhtenäistä näyttöä.

Pään ja kaulan alueen levyepiteelikarsinooma (head and neck squamous cell carcinoma, HNSCC) on maailman kahdeksanneksi yleisin syöpätyyppi. Sitä sairastavien potilaiden viiden vuoden eloonjäämisennuste on vain noin 50 %.

Suunielun levyepiteelisyövän ­(oropharyngeal squamous cell carcinoma, OPSCC) esiintyvyys on kasvanut viime vuosina merkittävästi. Teollistuneissa länsimaissa kasvun taustalla on ihmisen papilloomaviruksiin (HPV) liittyvän suunielusyövän huomattava yleistyminen.