Hammasperäiset infektiot voivat edetessään johtaa vakaviin seurauksiin, jotka edellyttävät sairaalahoitoa tai jopa teho-osastohoitoa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää vakavien sairaalahoitoa vaativien hammasperäisten infektioiden tausta­tekijöitä, kliinisiä piirteitä ja hoitoa erityisesti sukupuolten välisten erojen näkökulmasta.

Huuli- ja suulakihalkiot ovat kasvojen alueen yleisimpiä synnynnäisiä rakennepoikkeamia sekä Suomessa että maailmalla. Suomessa syntyi vuonna 2020 yhteensä 88 lasta, joilla oli huulen ja/tai suulaen alueen halkio (THL).

Sädehoitoa käytetään pään ja kaulan alueen syöpien (HNC) hoidossa joko itsenäisenä hoitokeinona, leikkauksen liitännäishoitona tai kemosädehoitona. Sädehoidolla on kuitenkin useita suunterveyttä heikentäviä haittavaikutuksia, jotka altistavat hampaiston parodontiitille.

Suuontelon levyepiteelikarsinooma (OSCC) on yleisin suun alueen syöpätyypeistä. Eloonjäämis­ennusteen parantamiseksi tarvittaisiin parempia ennustetekijöitä ja hoitomuotoja. OSCC leviää tyypillisesti varhain imusolmukkeisiin, ja potilaat tulevat usein hoitoon, kun tauti on jo pitkälle edennyt. Etäpesäkkeiden muodostuminen tapahtuu pääsääntöisesti imusuoniston kautta.

Lasten syöpähoitojen kehittyminen on merkittävästi parantanut eloonjäämisennustetta ja vähentänyt haittavaikutusten esiintyvyyttä. Sen sijaan sekä lyhyt- että pitkäaikaisten suunterveyteen liittyvien komplikaa­tioiden yleisyys ja vaikeusaste ovat edelleen puutteellisesti tunnettuja.

Matala-asteinen tulehdus liittyy moniin kroonisiin sairauksiin. Parodontiitti, epäterveellinen ruokavalio ja lihavuus ovat systeemisen tulehduksen riskitekijöitä, mutta niiden samanaikaisen esiintymisen yhteyttä syljen tai seerumin tulehdusmarkkereihin on tutkittu vähän. Tuore väitöstutkimus tarkasteli näiden tekijöiden ­yhteyksiä suomalaisessa väestössä.