Suun terveydenhuollon palvelujen käyttöä voidaan arvioida muun muassa tarkastelemalla, kuinka suuri osa väestöstä käyttää näitä palveluita tiettynä ajanjaksona. Se, mikä voidaan katsoa säännölliseksi palvelujen käytöksi, riippuu kunkin potilaan yksilöllisistä tarpeista.

Tiedot perustuvat pääasiassa terveysviranomaisten raportteihin sekä pohjoismaisiin ad hoc -tutkimuksiin. Väestötasolla suunterveys on kahden viime vuosikymmenen aikana parantunut selvästi kaikissa viidessä maassa: lapsilla ja nuorilla karieksen esiintyvyys on vähentynyt, ja aikuisilla sekä ikääntyneillä on entistä enemmän omia hampaita suussa.

Tutkimus perustuu kansalliseen ja edustavaan rekisteritietoon, jossa käytetään Norjan 9-vuotisen pakollisen oppivelvollisuuden käyttöönottoa koulutuksen pituuden vaihtelun luomiseksi. Uudistus tuli voimaan kuntatasolla 13 vuoden aikana vuosien 1960 ja 1972 välillä.

Terveyttä koskeva eriarvoisuus on yleismaailmallista. Aikuisten keskuudessa suun sairauksien esiintyminen vaihtelee huomattavasti sosioekonomisen aseman, kuten tulojen, koulutuksen ja ammatin mukaan. Havaittavissa on sosiaalisten tekijöiden vaikutus myös lasten suunterveyteen. Tutkimukset osoittavat, että suunterveyden eri­arvoisuus on pysyvä ilmiö.

Suun kroonisten infektioiden yhteys sydän- ja verisuonitauteihin on todettu useissa laajoissa epidemiologisissa tutkimuksissa. Eniten näyttöä on parodontiitin ja atero-skleroosin yhteydestä, ja parodontiitti onkin tunnustettu sydän- ja verisuonisairauksien itsenäiseksi riskitekijäksi. Yhteys parodontiitin ja sydäntautiriskin välillä on riippumaton sekoittavista tekijöistä.

Ihmiskehon pintoja peittävät miljardit mikro-organismit, kuten bakteerit, virukset, hiivasienet, arkeonit ja alkueläimet. Niistä käytetään yhteisnimitystä ”ihmisen mikrobiomi”. Elimistön mikrobiomi on muovautunut isännän ja mikro-organismien vuosimiljoonia kestäneen yhteiselon aikana. Mikrobiomin koostumus vaihtelee huomattavasti elimistön eri osissa kullekin osalle tyypillisten ekologisten ominaisuuksien mukaan.