Tandläkarförbundets verksamhetsplan görs inte upp för att den ska försvinna i arkivens glömska. Den är ett arbetsredskap som man inte skulle kunna fungera utan. Verksamhetsplanen baserar sig på förbundets strategi och vision för tiden fram till år 2020: hälso- och sjukvården fungerar inom vårt specialområde, befolkningens munhälsa har blivit bättre, och skillnaderna i hälsotillståndet har minskat. Förbundets åsikter har beaktats när man förnyat social- och hälsovården, medlemmarna upplever att förbundet är en stark intressebevakare och förbundet betraktas som en sakkunnig och pålitlig samarbetspartner. Det är en ambitiös vision, men det är så det ska vara.
Verksamhetsplanen för 2016 innehåller viktiga strategiska målsättningar. Många av dem har samband med sote-reformen (sote = allmänt använd förkortning av det finska uttrycket för social- och hälsovården, övers. anm.): man sätter värde på tandvården, och munnen har en stark position inom social- och hälsovårdens hela fält. Tandläkarna behärskar hälso- och sjukvårdens ständigt föränderliga verksamhetsomgivning och kan anpassa sig till förändringarna. Tandläkarna har en stark klinisk autonomi. Professionalismen, tandvården och vårdenheterna håller hög kvalitet. Medborgarnas livsstil stöder munhälsan, och hemvården är på en bra nivå.
STATSMINISTER SIPILÄS regering lyckades i november fatta beslut om huvuddragen i reformerna av regionstyret och social- och hälsovården. Utanför regeringsprogrammet bestämde regeringen sig också för att kombinera detta med en reform av social- och hälsovårdens finansiering och en större valfrihet för patienterna. Nu har man alltså bara tre år på sig att bereda och köra igång fyra väldigt omfattande reformer.
För tandvårdens del, och för alla som arbetar inom den, kan man alltså se fram emot en mängd förändringar. Hurdana de kommer att vara vet ingen ännu. Det är positivt att ansvaret för att ordna tjänsterna flyttas över från kommunerna till regionala aktörer, och att organisationsansvaret separeras från tjänsteproduktionen. En bra princip är också den ökade valfriheten, också om det kommer att behövas nya innovativa lösningar speciellt inom tandvården. Det bästa är att man ännu kan påverka förändringarna. För Tandläkarförbundets del innebär det en strategi som nu håller på att uppdateras när regeringens reformprogram har publicerats. Styrelsen och fullmäktige måste bland annat överväga hur man bäst kan utnyttja både den offentliga sektorns och den privata sektorns olika stora resurser för att säkra en mångsidig vårdproduktion. Och hur ska man förverkliga valfriheten inom tandvården, där det redan före de senaste minskningarna av sjukförsäkringsersättningarna har förekommit ganska lite offentlig finansiering? Hur ska man med de knappa resurser som finns och med ett ökande vårdbehov kunna prestera en god vård? Hur kommer tandvården att kopplas till vårdkedjorna i de nya stora organisationerna? Och, framför allt, hur kommer tandvårdstjänsterna att skrivas in i de offentliga servicelöftena?

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistustyötä on tehty jo monta vuotta, mutta tänä keväänä tunnelma on tiivistynyt. Maan hallitus on tehnyt linjauksensa 18 maakunnasta, jotka toimivat palvelujen järjestäjinä. Tuottajina puolestaan voivat toimia maakunnalliset yhtiöt ja niiden rinnalla isot ja pienet yksityiset toimijat. Valtion ohjaus järjestelmästä lisääntyy oleellisesti – kunnilla ei tulevaisuudessa liene enää roolia terveyspalvelujen tuotannossa.
Maaliskuussa jätti alustavan mietintönsä potilaan valinnanvapautta selvittänyt professori Mats Brommelsin työryhmä. Se luonnosteli neljä vaihtoehtoa valinnanvapauden toteuttamiseksi. Työryhmän lopullinen ehdotus on tarkoitus julkistaa toukokuun lopussa.
Ennakkotietojen mukaan ehdotus perustuu malliin, jossa kansalainen voi valita haluamansa julkisen tai yksityisen sosiaali- ja terveyskeskuksen, jolla on kokonaisvastuu hänen hoidostaan. Asiakas listautuisi tälle perustason palveluntuottajalle, joka toimisi portinvartijana suhteessa muihin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Palveluja tarjottaisiin integroituneena kokonaisuutena, mutta osin verkostomaisesti tuotettuna.
Jos edellä oleva on osin ennakointia, niin vielä enemmän arvailujen varassa on suun terveydenhuollon palvelujen liittyminen kokonaisuuteen. Nyt toimijoita on kolmenlaisia: terveyskeskukset, isot yritykset ja pienet yritykset mukaan lukien ammatinharjoittajat. Oleellista on, miten nämä voimavarat otetaan ja saadaan sote-uudistuksessa hallitusti käyttöön palvelujen tarpeen yhä kasvaessa. On myös selvää, että kilpailu näiden tuottajatahojen välillä lisääntyy.

Hammaslääkärien työelämä on muutoksessa. Niin yhteiskunnassa, työnantajaorganisaatioissa kuin toimintatavoissakin tapahtuvat muutokset ovat kytköksissä toisiinsa ja vaikuttavat myös yksittäiseen hammaslääkäriin.

Suomalaisten suunterveydessä ja terveystottumuksissa on paljon parannettavaa, tämä on selvää kaikille suun terveydenhuollossa toimiville.

Suomalainen hammaslääkärikoulutus käynnistyi Aleksanteri III:n 1891 antamalla asetuksella. Opetuksen järjestämisen tuomien haasteiden seurauksena syntyi myös ensimmäinen suomalainen hammaslääkärijärjestö, kun Matti Äyräpää ja Wilhelm Olander kutsuivat kollegat koolle perustamaan Suomen Hammaslääkäriseuraa.
Alkuvuosina toiminnan painopiste oli koulutuksessa ja esitelmätilaisuuksien järjestämisessä. Tuolloin jo nähtiin, että alalla tarvitaan erityistietämystä hammaslääketieteen eri osa-alueilta, ja tuon tietämyksen uskottiin välittyvän parhaiten puhutun sanan muodossa. Koulutuksen edetessä ja kollegakunnan kasvaessa tieteellinen tutkimus muodostui seuran keskeiseksi tehtäväksi.
Vuonna 2015 päivitetyssä strategiassa Apollonian toiminta on vision mukaisesti riippumatonta, korkealaatuista ja arvostettua. Apollonia tukee hammaslääkärien ammatillista kehittymistä, tieteellistä tutkimusta ja tutkitun tiedon hyödyntämistä terveyden edistämiseksi.
Suomalainen hammaslääketieteellinen koulutus ja tutkimus ovat kehittyneet Äyräpään ajoista monien vaiheiden jälkeen nykyiseen muotoonsa. Yliopistojen toimintaan kohdistuvat supistukset aiheuttavat kuitenkin haasteita myös hammaslääketieteen alalla. Tutkimuksen ulkopuolinen tuki on viime vuosina asteittain pienentynyt, ja Suomessa ollaan jo nyt verovaroin tuetun tutkimuksen osalta monia perinteisiä EU-maita huomattavasti heikommassa asemassa. Rahoitus kohdentuu yhä harvemmille huippuyksiköille, ja pienten tieteenalojen – kuten hammaslääketieteen – tutkijoiden on vaikea pärjätä kovenevassa kilpailussa.
Tutkimusrahoituksen jakoperusteita ja erityisesti yliopistoissa käytettäviä kokonaiskustannusmalleja uudistamalla rahoitusmahdollisuuksia kyetään jatkossa toivon mukaan parantamaan. Suomalainen hammaslääketieteen tutkimus on maailmalla arvostettua ja sen tuloksena on syntynyt useita kaupallisia innovaatioita. Vaikeista ajoista huolimatta on muistettava, että suomalaista hammaslääketieteellistä tutkimusta ei tule jatkamaan kukaan muu kuin Suomen yliopistoissa toimiva tutkijakunta. Nuorten hammaslääkärien suuntautumista yliopistouralle olisi kyettävä tukemaan, jotta maamme koulutusyksikköihin riittäisi jatkossakin päteviä kouluttajia ja tutkijoita. Nuorten tutkijoiden tieteellisen toiminnan tukeminen on nostettu Apollonian päivitetyssä strategiassa yhdistyksen tieteellisen toiminnan keskiöön.
Uusi vuosi käynnistyy Apollonian koulutustoiminnan mission toteuttamisen kannalta mielenkiintoisessa vaiheessa. Sote-uudistuksen tuomista terveydenhuollon rakennemuutoksista voidaan tässä vaiheessa vasta esittää arvailuja, mutta terveydenhuollon ammattilaisten suunnitelmallisen täydennyskoulutuksen merkitys tulee eittämättä kasvamaan. Apollonian tarjoamalla riippumattomalla koulutuksella on jatkossakin tärkeä rooli. Koulutustapahtumien luonnetta ja koulutuksen sisältöä pyritään jatkuvasti kehittämään osaamisen turvaamiseksi. Tähän liittyy oleellisesti myös Duodecimin kanssa yhteistyössä tehtävä Käypä hoito -työ, johon halutaan panostaa jatkossakin. Julkaisutoiminnan kehittämisen kautta tieteellisen tutkimuksen tuloksia pyritään saamaan entistä laajemmin kollegakunnan käyttöön.

Hammaslääkäriliiton toimintasuunnitelmaa ei tehdä ö-mapin täytteeksi. Se on työkalu, jota ilman olisi mahdotonta toimia. Toimintasuunnitelman pohjana on liiton strategia ja visio vuoteen 2020: Suun terveydenhuoltojärjestelmä toimii hyvin, väestön suunterveys on parantunut ja terveyserot pienentyneet. Liiton näkemykset on huomioitu sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksissa, jäsenet tuntevat liiton vahvana edunvalvojana ja liitolla on asiantuntevan ja luotettavan yhteistyökumppanin maine. Visio on kunnianhimoinen, mutta niin kuuluukin olla.
Vuoden 2016 toimintasuunnitelma sisältää tärkeitä strategisia tavoitteita. Niistä usea liittyy sote-uudistukseen: Suunterveyttä arvostetaan ja suun terveydenhuollolla on vahva asema osana sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuutta. Hammaslääkärit tuntevat terveydenhuollon muuttuvan toimintaympäristön ja osaavat mukauttaa toimintaansa muutoksissa. Hammaslääkärien kliininen autonomia on vahva. Hammaslääkärien ammattitaito, suun terveydenhuolto ja hoitoyksikköjen laatu ovat korkeatasoisia. Kansalaisten elintavat tukevat suunterveyttä, ja omahoito on hyvällä tasolla.
Pääministeri Sipilän hallitus sai marraskuussa päätettyä merkittävistä linjauksista sekä maakuntahallinnon että sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamiseksi. Hallitus päätti hallitusohjelmasta poiketen yhdistää niihin vielä sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksen uudistamisen ja potilaan valinnanvapauden laajentamisen. Työmaana on siis valmistella ja käynnistää neljä valtaisaa uudistusta tiukassa kolmen vuoden määräajassa.
Suun terveydenhuoltoon ja siinä työtä tekeville on tiedossa monenlaista muutosta – mitä, sitä ei tarkkaan tiedetä. Hyvää on, että järjestämisvastuu siirtyy kunnilta alueellisille toimijoille ja järjestämisvastuu erotetaan palvelutuotannosta. Hyvä linjaus on myös valinnanvapauden laajentaminen, vaikka toteutus etenkin suun terveydenhuollossa vaatii uusia luovia ratkaisuja.
Parasta on, että muutoksiin voi vielä vaikuttaa. Vaikuttamistyö edellyttää Hammaslääkäriliitolta strategiaa, joka hallituksen sote-linjausten tultua julki on nyt päivitettävänä. Liiton hallitus ja valtuusto joutuvat pohtimaan muun muassa, miten kaikki sekä julkisten että erikokoisten yksityisten tuottajien voimat hyödynnetään monipuolisen palvelutuotannon turvaamiseksi. Entä millä mallilla valinnanvapaus voitaisiin parhaiten toteuttaa suun terveydenhuollossa, jossa yhteiskunnan rahaa jo ennen viimeisimpiä Kela-korvausten leikkauksia on ollut varsin vähän? Miten resurssien niukkuudesta huolimatta ja hoidontarpeen kasvaessa pidetään huoli hyvästä hoidosta? Miten suun terveydenhuolto linkittyy palveluketjuihin uusissa isoissa organisaatioissa? Ja ennen kaikkea, miten suun terveydenhuollon palvelut kirjataan julkiseen palvelulupaukseen.