Arkkiatri Risto Pelkonen on kuollut 94-vuotiaana 19.8.2025. Hammaslääkärilehden haastattelussa tammikuussa 2022 arkkiatri mietti terveyden edistämistä, arjessa selviytymistä ja hyvää elämää. Lehti julkaisee haastattelun uudelleen.

Arkkiatri kantaa huolta terveyseroista

Arkkiatri Risto Pelkonen on huolissaan terveyden edistämisen tulevaisuudesta, kun sote-uudistuksessa esimerkiksi kouluterveydenhuolto siirtyy hyvinvointialueille, mutta vastuu terveyden edistämisestä jää kunnille. Henkiset tekijät sekä kodin ja neuvoloiden merkitys ovat tärkeitä terveen elämän kehittämisessä, arkkiatri muistuttaa.

Arkkiatri Risto Pelkosen mukaan terveyden edistämisen tavoitteena on arjessa selviytyminen ja hyvä elämä.

– Sairauden syyt ja terveyden lähteet eivät ole solujen sisällä, vaan siinä elinympäristössä, missä lapset varttuvat, aikuiset toimivat ja vanhukset viettävät elämänsä ehtoon. Iloinen mieli ja yhdessäolo pidentävät ikää. Yksinäisyys ja aggressiivisuus, kateus ja kireys lyhentävät sitä, Pelkonen sanoo.

Pelkonen valittiin arkkiatriksi hänen jäätyään eläkkeelle vuonna 1995. Tehtävä ei ole virka vaan arvonimi. Arkkiatri saa itse päättää, mitä tekee.

– Tehtävään ei kuulu velvollisuuksia, jokainen rakentaa sen oman näköiseksi, Pelkonen toteaa.

Pelkonen on tehnyt työuransa Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa, tutkijana, opettajana ja sairaita hoitavana lääkärinä. Hänen erikoisalansa ovat sisätaudit ja endokrinologia.

Arkkiatrin ehdotuksesta hammaslääkärien ja lääkärien valatilaisuudet uusittiin yhteiseksi juhlaksi, joka järjestetään kerran vuodessa jokaisessa tiedekunnassa. Hän osallistuu julkiseen keskusteluun elämän eri aloilla, eniten tietenkin lääketieteen ja terveydenhuollon saralla. Moraaliset kannanotot ovat arkkiatrille läheisiä. Pelkonen kirjoittaa paljon ja käyttää puheenvuoroja hoitoyhteisön työn vaativuudesta ja potilaiden aseman vahvistamiseksi.

Sairauksien ennalta ehkäisyn ja terveyden edistämisen näkökulmat ovat usein esillä arkkiatrin puheissa ja kirjoituksissa.

– Kaikkien ikäluokkien elinajanodotteen piteneminen kertoo suomalaisten terveyden paranemisesta.

Suurta huolta Pelkonen kantaa kuitenkin siitä, että terveys jakaantuu niin epätasaisesti kansalaisten keskuudessa.

– Elinajanodotteen paranemisesta huolimatta sosioekonomiset terveyserot pysyvät suurina. Ne näkyvät myös hoitoon pääsyssä.

– Ratkaisu sosioekonomisten erojen pienentämiseen on koulutus. Toivokaamme, että oppivelvollisuusajan pidentäminen vähentää koulupudokkaiden määrää ja että kaikki saadaan mukaan työelämään, Pelkonen pohtii.

Kansaterveyttä uhkaavia tekijöitä

Arkkiatri nostaa esiin myös painon nousun ja liikunnan vähenemisen, nuorten mielenterveyshäiriöt ja vanhuuden muistisairaudet.

– Ne ovat vakavia kansanterveyttä uhkaavia tekijöitä. Syntyvyyskin saisi olla nykyistä suurempi.

Arkkiatri on huolissaan myös nykyisestä, varsinkin lasten ja nuorten hampaidenharjauksen laiskuudesta.

– Suunterveys on keskeisen tärkeä osa ihmisen terveyttä ja hyvinvointia. Suomi ei enää ole suunterveyden mallimaa. Nyt on korkea aika vahvistaa toimia suuhygienian parantamiseksi. Siinä on Suomen Hammaslääkäriliitolle suuri haaste. Tuumasta toimeksi. Koko kansa hampaita pesemään kahdesti päivässä, Pelkonen kannustaa.

Sote-uudistus ja työvoimapula huolettavat

Neuvoloissa annettavalla terveysneuvonnalla on Pelkosen mielestä tärkeä asema, kun lapsi on pieni ja terveydenhoitajat ovat kontaktissa lapseen ja hänen vanhempiinsa.

– Lasten kasvattaminen ei ole helppoa tässä keskenään ristiriitaisten arvojen ilmastossa ja huuhaatietojen mediassa. Elämän oppimisen eväät saadaan niistä kodeista, joissa lapsi on lapsi ja huolenpidon kohde. Jos kodissa elämä on risaista, lapsen hyvän elämän eväät jäävät niukaksi.

Pelkonen katsoo, että kouluilla ja on tässä suuri merkitys.

– Koulussa nuoret oppivat ymmärtämään erilaisuutta ja tulemaan keskenään toimeen. Tärkeää on vahvistaa nuorten itsetuntoa ja uskoa omiin voimiin. Näillä taidoilla selviää elämään kuuluvista kolhuista, joita aina tulee vastaan.

– Kouluterveydenhuollon irrottaminen varsinaisesta koulunkäynnistä ei ole viisasta. On vaikea kuvitella, että kouluterveydenhuolto toimii niin kuin pitäisi, kun päätökset tehdään kaukana oppilaista.

Tästä päästään keskustelussa sote-uudistukseen. Pelkonen on kiinnostunut tietämään, miten suun terveydenhuolto huomioidaan.

– On välttämätöntä, että hyvinvointialueiden suunnitteluryhmissä on mukana hammaslääkäreitä. Muuten suunterveys ja suun terveydenhuolto jäävät muun terveyden edistämisen varjoon. Parasta uudessa sotessa on se, että pienet ja köyhät kunnat saavat turvapaikan hyvinvointialueilta.

– Kun terveyden edistäminen jää kunnille, joissa ei ole rahaa eikä välineitä, terveyden edistäminen käy vaikeaksi. Helposti käy niin, että hyvinvointialueiden valtuutettujen katse kääntyy erikoissairaanhoitoon ja perusterveydenhuolto jää taka-alalle

Myös työvoimapula on tällä hetkellä suuri pulma.

– Kysymys ei ole pelkästään rahasta, vaan hyvin paljon työoloista, johtajuudesta ja työn arvostuksesta, Pelkonen toteaa.

Kaarnanveistoa kesäisin

Pelkonen osoittautuu myös käteväksi käsistään. Hänen erikoinen harrastuksensa kaarnanveisto alkoi yli 20 vuotta sitten, kun lapsenlapset olivat pieniä, ja heille piti tehdä nukkekotiin huonekaluja.

– Kaarnanveisto kuuluu ITE-taiteeseen, joka tulee sanoista Itse Tehty Elämä.

Sittemmin Pelkonen on veistänyt kaarnasta hyvin yksityiskohtaisia ihmishahmoja ilmeineen ja tarinoineen, pukuineen ja silmälaseineen. Hahmoista ja muusta kaarnarekvisiitasta muodostuu fiktiivinen Tuohelan kylä. Se muistuttaa kuulemma Pelkosten sukutilan seutuja Laatokalla, missä arkkiatri vietti lapsuuden kesiään ennen kuin se siirrettiin itärajan väärälle puolelle. Tarinat kertovat ensisijaisesti elämästä Itä-Suomen maaseutukylissä 1950-luvulla.

Pelkonen on luonut kaarnanveistoharrastukselleen omat säännöt:

– Käyttää saa vain kaarnaa, tuohta ja tappuraa, liimaa ja nauloja. Mitään ei saa ostaa, kaiken rekvisiittoihin käytetyn materiaalin pitää olla kierrätettyä.

Pelkosen kaarnatyöt ovat olleet esillä monissa näyttelyissä, myös esimerkiksi Saksassa ja Moskovassa. Hän on tehnyt harrastuksestaan kaksi kirjaa.

– Kaarnanveisto on kesäleikki, sitä harrastetaan kesäpaikassa ulkona poutapäivinä.

Nuoruudesta asti Pelkosen elämässä on säilynyt kiinnostus Lappiin.

– Vietin nuorempana kaiken vapaa-aikani Enontekiöllä retkeillen. Edelleen tärkeitä ovat luonnossa kulkeminen ja hiljaisuuden kuunteleminen, kirjallisuus, lukeminen ja liikkuminen. Vuodenaikojen vaihtuminen on aina suuri tapahtuma.