Kävimme viikonloppuna Ateneumissa Helene Schjerfbeckin näyttelyssä. Pysähdyin tutkimaan taulua, jonka nimi oli ”Mummu”. Taulu on vuodelta 1907. Miten taitavasti Schjerfbeck olikaan osannut maalata iäkkään naisen. Uurteiset kasvot, mutta tumma tukka pilkisti valkoisen huivin alta.
Oliko tuo kuvan mummu lopulta kuitenkaan kovin iäkäs? Tuskin taulun nainen oli minua vanhempi. Katseeni kiinnittyi väistämättä suun ja leuan alueeseen. Uurteet suun ympärillä, huulen punaa tuskin erotti. Purenta madaltunut, olikohan suussa jäljellä enää ”syömähampaita”.
Viime vuosisadan alussa hampaaton mummu oli tavallinen näky. Nyt näitä kokoproteesilla korjattuja hampaattomia suita on enää marginaalinen määrä, kun väestömme ikääntyy hampaallisena. Haasteemme on, miten huolehdimme tämän ryhmän ja koko väestömme suun terveydenhuollon palveluista niin, että jokaisen kansalaisen on mahdollista saada tarvitsemaansa hoitoa kohtuuhintaan.
Tätä kirjoittaessani olen ollut uudessa työpaikassani Hammaslääkäriliiton toiminnanjohtajana kaksi viikkoa. Eräs ystäväni kysyi: ”Miltä tuntuu ja miten olet päässyt alkuun?” Vastasin tuntuvan hyvältä: pää on työpäivän jälkeen puhki, mutta hyvällä tavalla. Olen motivoitunut oppimaan uutta, uudessa työympäristössä, uusien työkavereiden ja asioiden ympärillä. On hienoa todeta, miten pätevää ja kehittämismyönteistä henkilökuntaa Hammaslääkäriliiton toimistossa työskentelee. On ilo olla osa tätä työyhteisöä.
Minulle on laadittu kattava perehdytysohjelma. Perehdytysprosessi on pitkä, sillä moni asia nivoutuu vuodenaikoihin. Olen innostunut uudesta strategiasta. Strategian sisältö vaikutti päätökseeni hakea tähän tehtävään. Hammaslääkäriliiton rooli edunvalvojana, asiantuntijana ja vastuullisena suunterveyden edistäjänä on merkittävä. Se ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, ellemme kukin pidä vahvasti professiostamme ja jäsenyydestämme kiinni.
Hammaslääkäriliiton uusi strategia pohditutti minua menneenä syksynä. Toimin kliinisenä opettajana Oulun yliopiston lääketieteen laitoksella. Pääsin ohjaamaan seminaariryhmiä. Teemana oli kasvu hammaslääkäriyteen. Oli hämmentävää huomata, miten nämä hammaslääketieteen ylioppilaat olivat jo pohtineet sitä, mihin ovat suuntaamassa. Saman opinahjon käyneistä kollegoista tulee yksityishammaslääkäreitä, hammaslääkäriyrittäjiä, terveyskeskushammaslääkäreitä tai sairaalahammaslääkäreitä. Uskon, että yksilön ominaisuuksilla, taustoilla ja henkilökohtaisilla mielenkiinnon kohteilla on merkittävä vaikutus siihen, millainen on tuleva työura. Sattumille jäänee lopulta kovin vähän sijaa.
Meillä on sama tutkinto ja yhteinen professio, mutta työskentelemme erilaisissa työpaikoissa ja työyhteisöissä. Ammattikunnallemme on rikkaus ja mahdollisuus, että meillä on monenlaisia työpaikkoja. Näin voimme tarjota laadukasta, kliiniseen tutkimukseen perustuvaa ja Käypä hoito -suosituksiin pohjaavaa hoitoa potilaillemme. Meidän jokaisen työpanosta tarvitaan, jotta potilaat saavat hyvää sekä oikea-aikaista hoitoa.
Huomaan tätä kirjoittaessani, että vaikutan yhtä innostuneelta kuin aikoinaan ala-asteen toisen luokan todistukseeni oli kirjattuna. Arvosanat annettiin sanallisesti ja johonkin kouluaineeseen olin saanut rastin kohtaan ”vaikuttaa innostuneelta”. Vielä tänä päivänäkin saan kuulla vanhemmiltani nuo samaiset sanat ”vaikuttaa innostuneelta”, kun kerron heille, mitä olen puuhannut tai mitä minulla on suunnitelmissa. Vaikutan innostuneelta, kun olen päässyt tekemään tätä tärkeää työtä teidän kollegojen kanssa.
Henna Virtomaa
Hammaslääkäriliiton toiminnanjohtaja