Kela-korvauksissa tapahtuu nyt vauhdilla. Tutkimuksen korvauksia on korotettu, ja tätä kirjoitettaessa uusi taksaluettelo on valmisteilla. Julkisuudessa on puhuttu paljon suunnitelmista lääkärien omalääkärimallista. Suuhygienistien suorakorvaus on puhututtanut.
Hammaslääkäriliitto on seurannut tapahtumia maltilla, mutta kriittisesti. Suuri osa yksityissektorin potilaista on kutsujärjestelmässä ja saman hammaslääkärin säännöllisessä hoidossa. Hoidon jatkuvuus on hyvää. Oma hammaslääkäri ei ole tulevaisuuden visio – se on jo nyt todellisuutta monelle potilaalle. Tältä osin järjestelmä ei kaipaa mullistavia muutoksia.
Korvauksia on silti kehitettävä. Julkiseen hammashoitoon suuntautuva muuttoliike olisi saatava käännettyä. Tämä on potilaan, julkisen rahoittajan, terveyskeskushammaslääkärin ja – kyllä – yksityisen hammaslääkärin etu.
Kela-korvausjärjestelmä itsessään on toimiva. Varsinainen ongelma on korvaustasossa. Se on vähitellen pudonnut vajaasta 40 prosentista nykyiseen reiluun 10 prosenttiin. Euromäärät ovat niin pieniä, että niiden potilasta kannustava vaikutus ymmärrettävästi alkaa olla vähäinen. Korvauksella ei saa edes toimistomaksua maksettua.
Kela-korvauksiin tehdyt korotukset ovat toki oikean suuntaisia. On silti liian optimistista odottaa merkittäviä muutoksia vähäisillä panostuksilla. Pelkkä tutkimuksen korvauksen korottaminen ei tuota toivottua lopputulosta. Potilaan on voitava luottaa siihen, että hän saa ainakin yleisimmät toimenpiteet yksityiseltä kohtuullisella korvauksella. On turha käydä tutkimuksessa, jos sen jälkeen taloudellinen seinä nousee pystyyn.
Edellä mainitut korvausten prosenttiosuudet kertovat, että urakka on melkoinen. Kun lisärahoitusta ei nykyisessä taloustilanteessa ole merkittävästi saatavissa, olisi korvauksia kohdennettava etenkin julkista sektoria kuormittaviin toimenpiteisiin. Näitä ovat ennen kaikkea tutkimus ja paikkaushoito.
Muutakin hiomista olisi tehtävissä. Korvausjärjestelmän olisi kannustettava säännölliseen potilaan seurantaan. Säännöllinen seuranta vähentää potilaan hoidon tarvetta. Niukat resurssit olisivat näin saatavissa riittämään paremmin. Korvausta voitaisiin korottaa noudatettaessa hammaslääkärin tekemää yksilöllistä hoitosuunnitelmaa.
Hoitoonpääsy on yksityissektorilla nopeaa. Potilas hyötyy tästä, sillä suun sairauksilla on tapana pahentua ajan kanssa. Samalla potilasmäärien tasaisempi jakaantuminen helpottaisi hoitoonpääsyä terveyskeskuksissa. Kaikki hyötyvät.
Vaikuttavuudesta puhutaan paljon, mutta sen mittaaminen on vaikeaa. Varovaisuus on siis jossakin määrin viisautta hoidon vaikuttavuudesta puhuttaessa. Joitakin asioita on kuitenkin mahdollista todeta yleisen elämänkokemuksen ja ammatillisen tiedon varassa. Oma hammaslääkäri, nopea hoitoon pääsy, säännöllinen hoito ja hoidon jatkuvuus tarkoittavat vaikuttavuutta. Tähän on määrätietoisesti pyrittävä Kela-korvauksia kehittämällä.
Heikki Kuusela
Hammaslääkäriliiton lakimies
Anna Chainier
Hammaslääkäriliiton asiantuntijahammaslääkäri