Erikoishammaslääkärikoulutuksesta ja ylipäätään sote-henkilöstön erikoistumiskoulutuksesta ei pidä leikata. Tätä Hammaslääkäriliitto on painottanut kevään kehysriihen alla viestissään valtiovarainministeriöön. Leikkausten sijaan koulutukseen pitäisi panostaa: määrältään ja laadultaan riittävän erikoistumiskoulutuksen varmistamiseksi koulutuskorvauksia ja -kapasiteettia tulee lisätä.
Ilman leikkausten uhkiakin näkymät ovat huolestuttavia. Vuonna 2035 työikäisiä erikoishammaslääkäreitä pitäisi koulutustarvearvion mukaan olla noin 1 100. Nyt heitä on noin 700, eikä määrä ole 2020-luvulla juurikaan kasvanut. Noin 50 vuosittain valmistuvan tavoite on jäänyt selkeästi saavuttamatta, kun jo pitkään määrä on ollut vain noin 33. Joillain yksittäisillä painotusaloilla on ollut pieniä valopilkkuja, mutta korkea eläköitymisaste tulee syömään kasvun ahnaasti. 40 prosenttia erikoistuneista saavuttaa eläkeiän vuoteen 2035 mennessä. Takamatkaa ei ole enää mahdollista kuroa umpeen, vaan määrä kääntyy vääjäämättä laskuun 2030-luvulla.
Pulaa ei ole hammaslääkärien erikoistumishalukkuudesta, päinvastoin. Halukkaita hakijoita on lähes kolminkertaisesti avattavien aloituspaikkojen määrään nähden. Vajetta sen sijaan on koulutuskapasiteetista. Koska koulutuspaikkoja ei ole riittävästi, ei erikoistumispaikkojakaan kyetä avaamaan todellista tarvetta vastaavasti. Tämä tarkoittaa myös sitä, että moni kollega jumiutuu hakuruuhkaan jopa kerta toisensa jälkeen ja jää pettymyksekseen vaille erikoistumispaikkaa. Tarve ja halukkuus erikoistumiseen onkin ilmeistä.
Hammaslääkäreille kuitenkin on ominaista neuvokas toimeliaisuus ja halukkuus löytää ratkaisuja sen sijaan, että jäätäisiin odottamaan tilanteen ratkeamista kuin itsestään. Apua saattaakin löytyä yliopistojen ulkopuolelta palvelujärjestelmästä, kun erikoishammaslääkäreitä ei yksinkertaisesti ole saatavilla, mutta on tarve hammaslääkärin peruskoulutuksesta saatavaa vaativammalle osaamiselle, tai kun yliopistosairaalaan ei kerta kaikkiaan mahdu lisää erikoistuvia. Suun erikoishoidon yksiköt, erilaiset urapolku- tai perehtyneen hammaslääkärin mallit ovat arvokkaita ja edelleen kehittämisen arvoisia. Ne voivat paitsi tarjota erikoishammaslääkäritasoista hoitoa, myös toimia perehtyneiden ja erikoistuvien hammaslääkärien laadukkaana oppimisympäristönä. Kehitetyt uudet mallit eivät kuitenkaan poista erikoishammaslääkärikoulutuksen riittävän resursoinnin tarvetta.
Aija Hietala-Lenkkeri
Hammaslääkäriliiton asiantuntijahammaslääkäri