Viimeisten kolmen vuoden aikana on tapahtunut varsin paljon: potilastietojärjestelmä vaihtui, rakenteinen kirjaaminen alkoi, yksi sote-uudistus kaatui, Kanta-järjestelmä tavoitti suun terveydenhuollon, ja lopulta pandemia sai hoitojonot lainehtimaan.
Joskus samaa potilasta hoitavat vuoroin kaikki hammashoitolan lääkärit ja vielä toisen paikkakunnan viikonloppupäivystäjäkin, kun oireet pakottavat lääkäriin ennen seuraavaa vastaanottoaikaa.
Todennäköisyys sille, että oma, tuttu hammaslääkäri on itse päivystämässä säryn sattuessa, on hoitolassani 20 prosentin luokkaa. Samalla todennäköisyydellä päivystämässä onkin kandi.
Pysyvät hoitosuhteet ovat yleensä tavoittelun arvoisia ja suojaavat mm. kustannuksilta ja ylihoidolta. Tästä huolimatta potilaan hyppäys nuorimman kollegan päivystysvastaanotolle tai peruutusajalle voi olla lottovoitto, ei ehkä potilaan itsensä, vaan hammashoitolan kannalta. Viimeisten vuosien aikana tapahtuneet muutokset hammaslääkärien peruskoulutuksessa ovat yllättävän suuria. Paras tapa ymmärtää ja sisäistää nämä muutokset on saada jatkaa kandin tekemää tai hänen aloittamaansa hoitoa.
Nuorimmat kollegat ovat oppineet kirjaamaan pitkästi ja tarkasti. He käyttävät taitavasti diagnooseja ja avaavat hoitopäätöksiään ja suun olosuhteita. Kun rakenteinen kirjaaminen pakottaa valitsemaan vähintään yhden diagnoosikoodin, nuoret käyttävät koko Z01.2:n (hampaiden tutkimisen) takaa löytyvää värisuoraa. Nuori kollegakunta kirjaakin näkyväksi niin pulpan kovakudosrappeuman, hammasloman kuin nekroottisen sialometaplasian. Käytäntö uudistaa suomalaisen hammaslääketieteellisen kirjaamisen perinnettä ja helpottaa potilaan jatkohoidon onnistumista.
Hammaslääkäri ei tee muistiinpanoja vain itselleen, vaan tietää, että näinä aikoina potilaat päätyvät monen muunkin vastaanotolle.
Potilaiden mukana siirtyy pala nykymuotoista suomalaista hammaslääkärikoulutusta hoitohuoneesta toiseen. Se on yhdistelmä kandien kirjausta ja kliinisiä hoitopäätöksiä, joita ei mitenkään osattaisi ottaa puheeksi kahvitauoilla. Kandin läsnäolon avulla kokeneemmat kollegat pääsevät hyppäämään rinnakkaiseen todellisuuteen, joka kelluu Helsingin, Oulun, Kuopion ja Turun fantom-saleissa, taitopajoissa ja luentosaleissa.
Kandien ja nuorten hammaslääkärien uudet opit eivät kokemukseni mukaan mitenkään myrskyisästi törmää terveyskeskusten käytäntöihin. Pikemminkin vaikutus muistuttaa älypuhelimen tai selaimen päivitystä uudempaan. HF-kuvat vaihtuvat vähitellen koko hammashoitolassa intraoraalikuviksi, parafiinit kaivetaan esille sylkitestejä varten, ja karies kirkastuu jälleen kerran suun infektiosairaudeksi, joka ei parane paikkaamalla. Tulee uusia ominaisuuksia, termejä ja toimintoja, jotka tekevät työstä yhä mielekkäämpää. Vaiheittaisessa ekskavoinnissa turvaan nyt itsekin kandin antamaan ohjeeseen ”nahkamaisesta” tuntumasta.
Kandit, joita olen saanut ohjata ja joiden työtä olen saanut seurata läheltä, ovat aina tulleet töihin ruuhkaiseen terveyskeskukseen, ja nyt se on ruuhkaisimmillaan. Minusta he pärjäävät siellä vuosi vuodelta paremmin. Heidän ansiostaan voin itse sanoa samaa.
Anni Temonen
terveyskeskushammaslääkäri Kainuusta