Karies on krooninen infektiosairaus, jossa keskeinen merkitys on plakissa olevilla, happoa tuottavilla suun streptokokki-bakteereilla.

Hampaita paikataan yleisimmin hampaanvärisillä muovipaikoilla. Paikan kestävyyteen vaikuttaa eniten se, miten paikka-aine kiinnittyy hampaaseen. Sidostumisen suurimpana ongelmana on, että hammaskudoksen kollageeni hajoaa sidostumiskohdassa ajan mittaan.

Levyepiteelikarsinooma on yleisin suun alueen syöpä; se kattaa yli 90 % alueen syövistä. Uusista hoitomenetelmistä huolimatta noin 50 % potilaista kuolee viiden vuoden kuluessa sairastumisesta. Nykyään pidetään selvänä, että syövän mikroympäristö vaikuttaa ratkaisevasti syövän invaasioon ja metastasointiin.

Luuvauriot yleistyvät väestön ikääntyessä, mikä aiheuttaa haasteita terveydenhuollolle. Perinteisenä vakavien luuvaurioiden hoitomuotona on käytetty luusiirteitä, mutta ne on todettu monissa tapauksissa ongelmallisiksi muun muassa siksi, että luovutuskohta paranee usein heikosti ja siirreluu saattaa olla huonolaatuista. Tästä syystä kudosteknologiaan pohjautuville hoitomuodoille on suuri kysyntä.

Huuli- ja suulakihalkioihin liittyy monia haasteita. Halkiopotilaille joudutaan yleensä tekemään useita leikkauksia, joista syntyy näkyviä arpia. Lisäksi halkiopotilailla esiintyy runsaasti puheongelmia, hampaiston ongelmia ja kuulonalenemaa.

Purentaelimistön toimintahäiriöt (temporomandibular disorders, TMD) ovat yleisiä kasvojen alueen kiputiloja, joiden diagnostiikka ja hoito on haastavaa. Valtaosa TMD-potilaista hoidetaan perusterveydenhuollossa. Psykososiaalisten tekijöiden tiedetään vaikuttavan kivun kroonistumiseen ja hoitovasteeseen, minkä vuoksi nämä tekijät on tarpeen huomioida diagnostiikassa ja hoidon suunnittelussa.