Suomessa syntyy vuosittain noin 130 halkiolasta. Huuli- ja suulakihalkiot ovat yleisimpiä synnynnäisiä päänalueen epämuodostumia. Halkio voi aiheuttaa syömis-, ulkonäkö-, korva-, puhe-, hampaisto-, purenta- ja psykososiaalisia ongelmia.

Kokoproteesin pysyvyys ja potilaan sopeutuminen proteesiin vaihtelevat huomattavasti eri henkilöillä. Hampaattoman luuharjanteen resorptio on yksilöllistä, ja osalle potilaista implanttikiinnitteinen peittoproteesi on välttämätön riittävän proteesin pysymisen mahdollistamiseksi. Hyvin pitkälle edenneissä luuharjanteen resorptioissa voi leukaluun lisääminen luusiirteellä olla tarpeellista.

Kaikessa hammaslääketieteellisessä korjaavassa hoidossa yhdistellään toisiinsa eri materiaaleja – esimerkiksi paikka liitetään hampaan kiilteeseen ja dentiiniin tai hammasimplantin metalliset osat toisiinsa. Materiaalien saumakohdat ovat pitkäaikaisennusteen kannalta korjaavien rakenteiden heikoin lenkki ja tarjoavat bakteereille kiinnittymismahdollisuuden.

Tässä väitöskirjatyössä tutkittiin uuden antimikrobiaineen vaikutusta ihmisen infektiosairauksia aiheuttavien mikrobien kasvuun sekä sen soveltuvuutta hampaiden juurikanavainfektioiden hoitoon.

Perusterveydenhuollossa ja etenkin hammashoidossa potilasturvallisuustutkimus on vasta aluillaan.

Yleisanestesiassa tehtävään hammashoitoon päädytään Suomessa silloin, kun tarvittavaa hoitoa ei pystytä suorittamaan muulla tavoin.