Pään ja kaulan alueella esiintyvät suun limakalvon (SLS) ja ihon (ILS) levyepiteelikarsinoomat ovat peräisin epiteelin keratinosyyteistä. Nämä toisiaan muistuttavat syövät eroavat niin taustatekijöiden kuin ennusteen osalta. SLS:n tärkeimpiä taustatekijöitä ovat alkoholi ja tupakointi. ILS:n taustatekijänä on – varsinkin pään ja kaulan alueella – uv-säteily.

Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että D-vitamiinilla on suotuisten luuvaikutusten lisäksi anti-inflammatorisia ominaisuuksia ja keskeinen rooli myös tulehdusreaktiossa. Alhaisen D-vitamiinitason onkin raportoitu olevan yhteydessä inflammatorisiin sairauksiin kuten Crohnin tautiin, joihinkin reumasairauksiin ja jopa ateroskleroosiin.

Pysyvien hampaiden puhkeamisaikataulun ja purennan kehityksen tuntemus on tärkeää arvioitaessa ortodonttisen hoidon tarvetta ja ajoitusta. Purentapoikkeamat ovat yleisiä; niiden esiintyvyys vaihtelee 39:stä 93 %:iin.

Paksu- ja peräsuolisyöpä (kolorektaalisyöpä) on suomalaisten kolmanneksi yleisin syöpätyyppi. Yli 3 000 suomalaista sairastuu vuosittain kolorektaalisyöpään, ja lähes 1 200 menehtyy tautiin. Tällä hetkellä käytössä olevat varhaisen diagnostiikan ja ennusteen arvioinnin menetelmät eivät ole riittäviä.

Suomessa syntyy vuosittain noin 130 halkiolasta. Huuli- ja suulakihalkiot ovat yleisimpiä synnynnäisiä päänalueen epämuodostumia. Halkio voi aiheuttaa syömis-, ulkonäkö-, korva-, puhe-, hampaisto-, purenta- ja psykososiaalisia ongelmia.

Kokoproteesin pysyvyys ja potilaan sopeutuminen proteesiin vaihtelevat huomattavasti eri henkilöillä. Hampaattoman luuharjanteen resorptio on yksilöllistä, ja osalle potilaista implanttikiinnitteinen peittoproteesi on välttämätön riittävän proteesin pysymisen mahdollistamiseksi. Hyvin pitkälle edenneissä luuharjanteen resorptioissa voi leukaluun lisääminen luusiirteellä olla tarpeellista.