Herpes simplex -viruksen (HSV) aiheuttamat infektiot ovat yleisiä. Suussa tapahtuneen ensi-infektion jälkeen HSV asettuu pysyvästi kolmoishermon tumakkeeseen ja aktivoituu siellä erilaisten ärsykkeiden, kuten UV-valon, stressin tai hormonitoiminnan muutosten, vaikutuksesta; tästä johtuvat ajoittain toistuvat huuliherpesinfektiot. Suurin osa HSV-infektioista on täysin oireettomia, mutta niidenkin yhteydessä virusta erittyy suun limakalvoille ja sylkeen. HSV voikin tarttua huomaamatta henkilöstä toiseen läheisissä kontakteissa – esimerkiksi hammaslääkärin vastaanotolla – limakalvon tai rikkonaisen ihon kautta. HSV-infektion on todettu lisäävän HPV-infektion kroonistumisen todennäköisyyttä suun epiteelisoluissa. Krooninen HPV- eli ihmisen papilloomavirusinfektio lisää merkittävästi riskiä sairastua suunielun syöpiin, jotka ovat viime aikoina
yleistyneet.

Terveydenhuollon johtajilla on tärkeä rooli sekä arjen toiminnan johtamisessa että toiminnan ja rakenteiden uudistamisessa. Hammaslääkärijohtajista on kuitenkin toistaiseksi niukasti tutkimuksia.

Kasvomurtumat ovat maailmanlaajuisesti yleisiä vammoja. Ne syntyvät usein kaatumisen, putoamisen, moottoriajoneuvo-onnettomuuden tai väkivallan seurauksena.

Luu on dynaamista kudosta, joka jatkuvasti uusiutuu luuta muodostavien ja hajottavien solujen toiminnan seurauksena. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että luu on suorassa vuorovaikutuksessa useiden eri kudostyyppien kanssa ja että häiriöt säätelytekijöiden toiminnassa altistavat luun murtumille sekä erilaisille sairauksille, kuten osteoporoosille.

Pään ja kasvojen pehmytkudoksen 3D-kuvantaminen on lääketieteessä yleistynyt, ja siihen tarvittava teknologia on kehittynyt viime vuosina huomattavasti. Nykyiset 3D-mallit ovat melko tarkkoja, ja kuvaus stereofotogrammetriaan perustuvalla laitteella on kuvattavalle nopea ja helppo.

Liikkuvan kielen levyepiteelikarsinooma on suuontelon yleisin syöpä. Kuolleisuus kielisyöpään on viiden vuoden kuluessa diagnoosista maailmanlaajuisesti edelleen noin 50 %. Kasvaimen mikroympäristön (tumor microenvironment, TME) tiedetään nykyään olevan tärkeässä roolissa syövän kehityksessä ja etäpesäkkeiden muodostuksessa, ja samalla se tarjoaa työkaluja ennusteiden laadintaan.