Hammashoitomateriaalien ja -tekniikoiden nopeasta kehityksestä huolimatta pulpaan saakka ulottuvien kariesleesioiden tai muiden hammasvaurioiden hoito on nykyäänkin haastava, sillä pulpan altistuminen suuontelon mikrobeille vaarantaa aina hampaan vitaliteetin. Nykyisin pulpaa suojellaan yleensä poistamalla karies vaiheittain ja/tai selektiivisesti siten, että kerros kontaminoitunutta dentiiniä jätetään lopuksi pulpan päälle. Kontaminoituneen dentiinin päälle ja pulpaontelon seinille on ollut pitkään tapana lisätä kalsiumhydroksidia (Ca(OH)2). Kyseessä on hyvin bioyhteensopiva, vahvasti emäksinen aine, joka kykenee tappamaan bakteereita ja estämään sidosainekemikaalien pääsyn pulpaan. Sen on uskottu myös edesauttavan karioituneen dentiinin remineralisaatiota.

Uusiutuva aftoosi stomatiitti (Recurrent aphthous stomatitis = RAS) on kivulias suun limakalvosairaus, jossa yksittäisiä tai ryhminä esiintyviä, 5–8 päivää kestäviä haavaumia eli aftoja muodostuu keratinisoitumattomalle limakavolle. Aftat voivat pahimmillaan vaikeuttaa huomattavasti sekä syömistä että hampaiden harjausta.

Suupolteoireyhtymä (BMS, burning mouth syndrome) on tila, jossa henkilöllä esiintyy kroonisesti polttavaa kipua tai epämukavuuden tunnetta kielessä, huulissa tai kaikkialla suun limakalvoilla ilman, että tähän löydetään mitään selkeää paikallista tai systeemistä syytä. Suurin osa potilaista on yli 50-vuotiaita naisia. Sairautta on tutkittu paljon ja hoitomuotoja on useita, mutta taudin etiologia on edelleen paljolti tuntematon. Myöskään sen tarkasta määritelmästä tai hoidosta ei ole päästy yksimielisyyteen, ja useampi kansainvälinen järjestö on julkaissut omat diagnostiset kriteerinsä tälle sairaudelle. BMS todetaan sulkemalla pois muut vastaavanlaisia oireita aiheuttavat sairaudet tai tilat.