Alakuutosen pelastamiseksi on varattu yli tunti, mutta potilas ei saavukaan paikalle. Hoitaja, joka on pistänyt endopirskeet pystyyn samalla säpinällä kuin sirkusväki telttansa, huokaisee hammaslääkärin kanssa haikeana. Juurikanavien sijasta täytettävänä on vain tyhjät minuutit. Onneksi ajantäytettä löytyy aina helposti. Röntgenkuvien lausumista, proteesisuunnitelmia, mikrobivastauksia ja kaarten taivutuksia on vaikka muille jakaa. Potilaita ei ole ikinä ollut näin paljon! Työviikkokin on venähtänyt kuusipäiväiseksi. Seinäkalenterissa on melkein joka lauantain kohdalla neonvärinen huomioympyrä. Lisätyölauantaiden avulla saamme varmasti paikattua viimeisetkin kariekset.

Kirjat alkavat taas levittäytyä kirjastojen lukusalien pöydille, ja haku hampaalle alkaa maaliskuussa. Miten muikeaa onkaan pyrkiä hampaalle tänä vuonna: Kaikki neljä hammasyliopistoa ottavat vastaan perustutkinto-opiskelijoita, opiskella voi vaikka Oulun upouudessa Dentopoliksessa ja hammaslääkärin ammatti lupaa yhä arvostetun työn korkeasti koulutettuna käsityöläisenä.  

Visaisin hetki hammaslääkärinä on ollut tähän mennessä se, kun ei olekaan voinut olla potilaan käytettävissä. Virusten vietävänä, viluisena ja vallan voimattomana on voinut vain toivoa, että pääsee pian takaisin satulatuolilleen.