Useaan kertaan, kun hammaslääkärille on tarvittu sijaista, hätiin on tullut vanha kollega. Vanha, vanha kollega.

Kumpi tuntuu pahemmalta: Herätä siihen, että ahma kolistelee kodin ikkunan alla, vai todeta potilaan hampaiden päällä niin paksut plakit, että tarkastus on mitään nähdäkseen aloitettava pastaputsilla? Olen päässyt yli ahmasta, tuosta purentavoimien suurpetomestarista jo viikkoja sitten, mutta suomalaisten harjaamattomien hampaiden kanssa on toisin.

Potilaan hoitoon ja diagnostiikkaan on jo yhtä helppo saada apua somen kautta kuin kasvokkain. Nopeimmillaan vastaus tärisyttää älypuhelinta minuuteissa, kun satapäinen kollegakunta kommentoi casea aikavyöhykkeistä välittämättä. Mihin tahansa niksiryhmään ei kannata lähteä mukaan; osa on ajanhaaskausta, osa tietosuojan ja hoitomuotojen villiä länttä. Esittelen tässä numerossa kolme omaa suosikkia.

Jo kandikesänä huoltomiehet lampsivat huoneeseen korjaamaan sisäkattoa, jonka halkeilusta et tiennyt mitään. Joku käy tarkistamassa röntgenputken liitokset, kolmas asentaa työasemalle uuden kuvankatseluohjelman. Välinehuollossa otetaan käyttöön uudet instrumenttipakit, joiden sisältöön pyydetään mielipidettäsi. Vaikka poranterä pyörisikin vain hammaslääkärin kädessä, vastaanotto ei pyöri ainoastaan HLL-tutkinnolla.

Yliopistokaupunkiin on kolmen tunnin matka, eikä olla edes Lapissa. Aamuviideltä on noustava hetkeksi sängystä ja siirryttävä autoon. Uni tulee pian nopeasti uudelleen, sillä ulkona on hämärää ja sumuista. Ensimmäisen kymmenen kilometrin kohdalla auton infrapunatutka äkkää ojassa kolmen hirven lauman, ja hidastaa kahdeksankympin alueella kuuteenkymppiin. Hammaslääkäri ei hirviä näe, vaikka havahtuukin auton jarrutukseen. Vastaan tulee vain puutavararekkoja.