Univajeessa töihin kömpivä osaaja tai hallitusneuvotteluissa aamuyön tunneille vääntävä ministeri oli lapsuudessani kunnioitettu, uuras kaveri. Tänään häntä pidetään kehnona kaverina kaikille: heppu sabotoi itseä ja muita kuin tupakoitsijan puhaltamat sauhut sairaalapäivystyksen tuulikaapissa. Niinpä yölukeminen ei enää tullut kyseeseen, kun syksyllä mietin, kuinka ihmeessä ehtisin taas opiskella.