Entistä useampi suomalainen elää entistä vanhemmaksi entistä enemmän hampaita suussaan. Mutta mikä on ikäihmisten hammashoidon tila tulevaisuuden sote-Suomessa – sitä ei tiedä tällä hetkellä kukaan. Valistuneet arvaukset ja historiasta oppineet visiot ovatkin kullanarvoisia.

Suugeriatria on uusi hammaslääketieteen alue, joka on kehittynyt sitä mukaa, kun hampaallisten ikäihmisten määrä ja heidän tarpeensa erityishoitoon ovat kasvaneet. Näin ollen suugeriatria ei vielä ole löytänyt omaa paikkaansa hammaslääketieteen koulutuksen eikä suun terveydenhuollon organisaation tai rahoituksen kentässä, ja sen asema vaihtelee eri Pohjoismaissa suuresti.

Sairastuminen johtaa usein siihen, että ikääntynyt potilas ei pysty huolehtimaan henkilökohtaisesta hygieniastaan. Tämä ryhmä tarvitsee paljon huolenpitoa ja tukea hampaiden ja suun ongelmien välttämiseksi. Mutta sekä hammashoidon henkilöstölle että muulle hoitohenkilökunnalle on selvästi haasteellista hoitaa sairaiden ikääntyneiden hampaita ja limakalvoja parhaalla mahdollisella tavalla.

Tämä artikkeli on katsaus marginaalisen parodontiitin yhteyksiin tiettyihin sairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin, diabetekseen, nivelreumaan, osteoporoosiin, Parkinsonin tautiin, Alzheimerin tautiin, psoriaasiin ja eräisiin keuhkoinfektioihin. Näistä yhteyksistä, erityisesti kausaliteetista, löytyy enenevässä määrin dokumentaatiota.

Lähtökohdat

Tutkimuksemme selvittää 60 vuotta täyttäneiden helsinkiläisten parodontologisten ja proteettisten toimenpiteiden määrän ja sisällön muutoksia terveyskeskuksen suun terveydenhuollossa vuosina 2007–2012.