Kroonisen parodontiitin määrittämiseen on useita vakiintuneita tapoja, joista kullakin on kuitenkin rajoituksensa. Useimmiten yleisesti käytössä olevat menetelmät havainnoivat sairauden myötä jo tapahtuneita muutoksia – eli menneitä tapahtumia – sen sijaan, että ne kuvaisivat hampaiden kiinnityskudosten fysiologista tilaa mittaushetkellä.