Arki on hammaslääkärin silmissä usein törmäyskurssilla hoitosuositusten kanssa. Tästä voi syntyä työpäivään riittämättömyyden, uupumisen ja jopa surun tunteita. Avoin keskustelu auttaisi, mutta onko siihenkään aikaa, miettii aihepiiriin perehtynyt Työterveyslaitoksen erikoistutkija.
Kun työtään ei voi arjessa tehdä koulutuksessa opetetun ja hoitosuositusten mukaan, syntyy ristiriita. Se vie pohjan työltä, jossa pyritään potilaan parhaaseen.
– Hammaslääkäreillä tämä pyrkimys vaikuttaa olevan erityisen voimakas, sanoo Työterveyslaitoksen erikoistutkija, hoitotieteen dosentti ja sairaanhoitaja Eveliina Korkiakangas.
Ristiriidan aiheuttama stressi tulee hyvin ilmi toimituksen saamista viesteistä. Se näkyi myös Hammaslääkärilehden lukijatutkimuksessa, jossa kysyttiin, mitä päivittäisen työn asioita tai haasteita lehden toivottaisiin käsittelevän enemmän.
Vastauksissa toistuu toive, että kirjoitetaan säästöjen ja potilastyön aiheuttamasta ristipaineesta. Mikä on riittävä hoito, kun haastavassa talous- ja jonotilanteessa kaikkea ei voi hoitaa? Kuinka paljon säästöt saavat vaikuttaa työn jälkeen ja kliiniseen autonomiaan?
”Monet potilaiden hoitoon liittyvät (Hammaslääkärilehdessä julkaistut) suositukset soveltuvat vain tilanteisiin, joissa hammaslääkärillä on rajattomasti aikaa ja potilaalla rajattomasti rahaa – mikä ei ole koskaan tilanne käytännössä.” Näin kirjoittaa yksi hammaslääkäri. ”Riittämättömyyden tunne, kun ei voi antaa tarpeeksi aikoja potilaille,” vastaa toinen.
Oman osaamisen arvostus joutuu puntariin
Hoitoaikojen puute, kiire arjessa, huoli hoidon laadun takaamisesta ja säästöpaineet kuormittavat etenkin hyvinvointialueilla toimivia. Tilanne tuottaa yksittäiselle työntekijälle moninaisia tunteita.
– Voi kokea riittämättömyyden tunnetta, epäoikeudenmukaisuuden tunnetta asiakkaiden näkökulmasta tai että omaa osaamista ja työtä ei arvosteta, Korkiakangas toteaa.
– Voi syntyä pelkoa ja epävarmuutta siitä, mitä seuraa, kun hoitoajat menevät pitkälle. Mitä jos potilaalle tulee oireita ja hän palaa tyytymättömänä? Mielessä on, että olisin kyllä toiminut suositusten mukaan, mutta hoitoaika oli liian lyhyt ja seuraavan ajan sai kuukausien päähän.
Korkiakangas on tutkinut monien ammattiryhmien osalta työstä palautumista ja työkyvyn edistämistä. Viime vuosina tutkimus on keskittynyt sote-alaan. Eettinen kuormitus on hänen mukaansa sote-alalla poikkeavan yleistä. Sen tiedetään myös olevan yhteydessä työkyvyn heikkenemiseen.
– Erityisen haitallista eettinen kuormitus on silloin, kun se kasautuu muiden psykososiaalisten kuormitustekijöiden kanssa ja jos siihen lisäksi liittyy kokemus organisaation epäoikeudenmukaisuudesta. Voi olla esimerkiksi yhtaikaa työpainetta ja kokemus siitä, että mahdollisuudet vaikuttaa työhön ovat vähäiset, tai tilanteita, joissa kokee, että panostaa työhön paljon mutta sitä ei arvosteta.
Lue koko juttu ja Korkiakankaan vinkit eettisen kuormituksen kestämiseen Hammaslääkärilehdestä 5/2025.